KREIVINNA CAPULET.
Sä keksi keinot, minä keksin miehen. —
Vaan nyt saat ilo-sanomia, tyttö.
JULIA.
Näin inhaan aikaan ilo onkin tarpeen.
Ne kertokaa, ma pyydän, äiti hyvä.
KREIVINNA CAPULET.
Niin, lapseni, on valpas isä sulla;
Hän haihduttaakseen huoles, äkkipäätä
Sinulle hankkinut on ilopäivän,
Jot' emme tienneet ennalt' aavistaakaan.
JULIA.
No, äiti, sanokaa, mik' on se päivä?
KREIVINNA CAPULET.
Niin, arvaas, ani varhain torstaina
Tuo ylvä, nuori, kaunis Paris kreivi
Sun kirkkoon saattaa pyhän Pietarin
Ja siellä onnen morsioks sun tekee.
JULIA.
Ei, kautta Pietarin ja pyhän kirkon!
Siell' onnen morsioks hän ei mua tee.
On kummaa tämä kiire: tulla naiduks,
Ennenkuin naimamies on kosinutkaan.
Isälle sano, äiti, ett'en vielä
Ma tahdo naimisiin, ja jos sen teen,
Niin ennen otan Romeon, jota vihaan,
Kuin Paris kreivin. — Hauska sanoma!
KREIVINNA CAPULET.
Tuoss' isäs tulee; puhu itse hälle,
Niin nähdä saat, kuink' on se hälle mieleen.
(Capulet ja imettäjä tulevat.)
CAPULET.
Kun päivä laskee, kastett' ilma tihkuu,
Vaan veljenpoikani kun päivä laskee,
Sataapi kaatain. — Mitä? Suihkuriksi
Muututko, tyttö? Kyyneltulvaa aina?
Sadetta rankkaa yhä? Pieni ruumiis
Se jäljittelee laivaa, merta, tuulta:
Merenä silmäs on, joss' itkuvesi
Nousee ja laskee; laivana sen laineill'
On ruumiis; tuulena on huokaukses,
Jotk' itkus kanssa ärjyin taistelevat;
Jos tyynt' ei pian saada, haaksirikkoon
Runneltu ruumiis sortuu. — Vaimo rakas,
Hän onko saanut kuulla päätöksemme?
KREIVINNA CAPULET.
On, ei tahdo hän, vaan kiittää teitä.
Sais, hupsu, mennä haudan morsioksi!