CAPULET.
Kuin? Puhu selvään, puhu selvään, vaimo!
Kuin? Eikö tahdo hän? Hän eikö kiitä?
Hän eikö ylpeile, eik' onneks katso,
Se kelvoton, ett' ylkämieheks hälle
Niin uljaan ylimyksen valikoimme?
JULIA.
En siitä ylpeile, vaan kiitän siitä.
En ylpeillä voi siitä, mitä vihaan,
Vaan vihastakin lemmen-suovan kiitän.
CAPULET.
Kas vain! Kas vain! Hän viisastelee! Mitä?
"Ylpeilen", — ja "ma kiitän", — ja "en kiitä"; —
Ja tok' "en ylpeile"; — ei, neiti Viiso,
Ei kestä kiittää eikä ylvästellä!
Ens torstaiks laita hienot helmas kuntoon,
Käydäkses kirkkoon Paris kreivin kanssa,
Tai muuten kelkalla sun sinne hinaan,
Sa kälvehtynyt kapine, sa ruosa,
Sa talinaama!
KREIVINNA CAPULET.
Hyi, hyi! Hourailetko?
JULIA.
Oi, hyvä isä, polvillani pyydän:
Maltilla pari sanaa kuulkaa vain!
CAPULET.
Pois, hirteen, pentu! Kovakorva luuska!
Ma sanon: huomenna sa mene kirkkoon,
Tai älä koskaan tule näkyviini,
Vait ole, älä puhu, älä vastaa.
Mun sormiani syhyy! — Vaimo rakas,
Siunauksen puutteeks katsoimme, ett' antoi
Vain tämän yhden lapsen meille Luoja;
Nyt nään, ett' tämä yks on yksi liikaa,
Ja ett' on vain se kiroukseks meille. —
Hyi, ruoja!
IMETTÄJÄ.
Taivas häntä siunatkoon!
Noin häntä nuhdella on väärin, herra.
CAPULET.
Häh, rouva Viisas? Suunne kiinni, lörppä!
Te pieskää kieltä juoruämmäin kanssa.
IMETTÄJÄ.
Petost' en haasta.
CAPULET.
Menkää Herran rauhaan!