IMETTÄJÄ.
Puhua eikö saa?
CAPULET.
Vait, vanha mölhö!
Älynne juoruseurass' ilmi tuokaa,
Tääll' ei se tarpeen.
KREIVINNA CAPULET.
Liiaks kiivastut.
CAPULET.
Kies'auta! Tää mun hulluks saa. Vuoskaudet,
Yöt, päivät, varhain, myöhään, työssä, jouten,
Seurassa, yksin, aina olen huollut
Ma hänen naimistaan. Ja nyt, kun tarjoll'
Yleväsukuinen on ylimys,
Hienosti kasvatettu, rikas, nuori,
Ja jaloill' avuilla niin varustettu
Kuin suinkin toivoa voi ihmis-aatos, —
Niin tämä kurja, ruikuttava hupsu,
Voihkaava vauva, onnen tarjoon vastaa:
"En tahdo naimisiin", — "en rakasta", —
"Nuor' olen liiaks', — pyydän, suokaa anteeks"; —
Vaan jos et suostu, kyllä anteeks saat:
Käy muille laitumille, tääll' ei tilaa.
Kavahda! Katso! Tää ei pilaa. Torstai
On lähellä; käs' sydämmellä mieti:
Jos olet mun, sun ystävälle annan;
Jos et, niin kerjää, kidu, nälkään kuole
Kadulle; min' en, totta vie, sua tunne,
Ja aarteistani vähääkään et kostu.
Siis mieti! Tiedä, min' en vanno suotta.
(Menee.)
JULIA.
Oi, tuolla pilviss' eikö sääliä,
Mi näkis tuskieni syvänteihin? —
Oi, äiti armas, älä mua hylkää!
Häät lykkää kuukaudeksi, viikoksi;
Jos sit' et voi, niin morsius-vuode mulle
Tybaltin synkkään hautaholviin laita.
KREIVINNA CAPULET.
Minulle älä puhu, min' en vastaa.
Tee tahtos; sinusta en tahdo tietää.
(Menee.)
JULIA.
Oi, Jumala! — Kuink' estää tätä, eukko?
Maan päällä ylkä, vala taivaassa;
Valani kuinka palata voi maahan,
Jos maast' ei ylkä pakene ja sitä
Lähetä taivaasta? — Oi auta! Neuvo! —
Voi, että taivas moista juonta käyttää
Näin hentelää kuin mua sortaakseen! —
No, mitä sanot? Eikö sulla riemun,
Ei lohdun sanaa?
IMETTÄJÄ.
Onpa maar! Maanpaoss'
On Romeo; lyön veikkaa, ett' ei koskaan
Palata tohdi teitä vaatimaan;
Tai, jos niin käy, se tehtävä on varkain.
Siis, kun nyt asia on niin kuin on.
Niin katson teille parhaaks ottaa kreivi.
Voi, mikä hieno herra! Tomuriepu
Sen rinnalla on Romeo. Kotkan silmä
Niin kaunis, kirkas, läikkivä ei ole
Kuin Paris kreivin. Lempo periköön,
Tää toinen kauppa onneksi on teille
Ja paremp' ensimmäistä; ja jos eikään:
Ens' miehenne on kuollut; milt'ei kuollut,
Vaikk' eläisikin, eikä hyödyks teille.