Lorenzon kammio.
(Veli Juhani tulee.)
JUHANI.
Hoi, veli! Pyhä Fransiskaani, hoi!
(Lorenzo tulee.)
LORENZO.
Juhanin ääni varmaan. — Tervetullut:
Taas Mantuasta! Mitä sanoo Romeo?
Tai, jos hän kirjoitti, niin anna kirje.
JUHANI.
Yht' avojalka-veljest' etsimään
Ma lähdin seuraks, yhtä niistä, joilla
On sairaanhoito siellä kaupungissa;
Ma hänet löysinkin, mut vartijatpa,
Varoen meidän tulleen talosta,
Joss' oli rutto, lukitsivat ovet
Ja meitä eivät matkaan päästäneet.
Näin Mantuaan ma sanaa viemäst' estyin.
LORENZO.
Ken sitte kirjeen Romeolle vei?
JUHANI.
En voinut sitä toimittaa, — täss' on se, —
Ja ketään sit' en saanut sulle tuomaan,
Niin pelkäsivät siellä saastutusta.
LORENZO.
Voi, kova onni! Munkistoni kautta! —
Ei ollut kirje turhaa; tärkeitä
Siin' oli asioita. Viivytys
Voi sen vuoks vaaraa tuottaa. Riennä, veli,
Käy rautakanki hankkimaan ja tuo se
Mun kammiooni oiti.
JUHANI.
Kyllä, veli.
(Menee.)