LORENZO.
Nyt holvihautaan täytyy mennä yksin.
Kolmenhan tunnin päästä Julia herää.
Mua kovin manaa, kun ei Romeon tiedoks
Tää kaikki ole tullut. Kerran vielä
Kirjoitan hälle. Julian tänne kätken,
Siks kunnes Romeo saapuu. — Poloinen!
Elävä ruumis mailla kuolleitten!
(Menee.)
Kolmas kohtaus.
Kirkkotarha; ja siinä Capuletin sukuhauta.
(Paris ja hänen palvelijansa, kädessä kukkasia ja soihtu, tulevat.)
PARIS.
Tuo soihtu tänne, poika; — mene syrjään; —
Ei, sammuta se, näkyä en tahdo.
Tuon marjakuusen alle laske maata
Ja paina korvas kiinni onttoon maahan;
Ei kukaan jalkaans' astu kalmistoon
Sun kuulemattas, sillä haudat tekee
Maan löyhäks, ontoksi. Jos jonkun kuulet
Sa tulevan, vihellä merkiks mulle.
Nuo kukat anna; toimi niin kuin käskin.
PALVELIJA.
Ma kammon yksin kirkkomaalla olla,
Vaan uskallanpa koittaa.
(Vetäytyy syrjään.)
PARIS.
Kaunis kukka!
Sun morsiusvuotees peitän kukkihin,
(Ah! Teltasi se soraa on ja maata!)
Niit' öisin vihmon vesin mairehin,
Tai tuskan kyynelin, jos muut' en saata;
Yöt kaiket muistojuhlaas vietän näin,
Koristan hautaasi ja kyyneltäin!
(Palvelija viheltää.)
Tuolt' antaa poika merkin; joku tulee.
Ken kirottu se tänne yöllä kulkee,
Ja lemmen murhejuhlaa estää julkee?
Kuin? Soihduinko? — Yö, hetkeks minut peitä!
(Vetäytyy syrjään.)
(Romeo tulee ja Balthasar, kädessä soihtu, vasara, y.m.)
ROMEO.
Tuo tänne vasara ja murtorauta.
Seis, ota kirje tuo ja muista, että
Sen varhain aamull' isälleni laitat.
Minulle soihtu anna. Henkes tähden,
Jos mitään näet tai kuulet, loitoll' ole,
Äläkä häiritse mun toimintaani.
Ma tuohon kuolon lepopaikkaan käyn,
Osaksi nähdäkseni armaan kasvot,
Osaksi kuolleen sormest' ottamaan
Sormuksen kalliin, jonka tärkeään
Ma toimeen tarvitsen; siis, mene täältä!
Vaan luulevaisena jos aikeitani
Palajat urkkimaan, niin, jumal'auta,
Ma ruumiis katkon kappaleiks ja kylvän
Jäsenes nälkäiselle kirkkomaalle!
On aika jylhä, niin myös aikeeni,
Viel' armottomampi ja hirveämpi
Kuin ahnas tiikeri tai ärjäs meri.