AUTOLYCUS. Täyttä totta tämä väliraha lienee, mutta minä en voi sitä ottaa vastaan hyvällä omallatunnolla.
CAMILLO.
Riisu, riisu!
(Florizel ja Autolycus vaihtavat pukua.)
Hallitsijatar onnellinen, — toteen
Sanani käyköön tää! — nyt piiloutukaa
Pensaaseen tuohon; kullan hattu päähän;
Syvälle painakaa se; kasvot peittoon;
Pukua muuttakaa ja muotoanne
Mikäli voitte, jotta tuntematta
Tulette laivaan, — vakoojia pelkään.
PERDITA.
Niin näytelmästä näkyy, että osa
Siin' olla pitää mullakin.
CAMILLO.
Ei auta. —
No, valmisko?
FLORIZEL.
Jos nyt mun näkis isä,
Pojakseen ei mua sanoisi.
CAMILLO.
Pois hattu! —
No, tulkaa, neiti. — Hyväst', ystävä!
AUTOLYCUS.
Hyvästi, herra.
FLORIZEL.
Oh, Perdita, mik' unohtuikaan meiltä!
Sananen kuule.
(Keskustelevat syrjässä.)
CAMILLO.
Ens' työni ilmoittaa on kuninkaalle.
Ett' ovat paenneet ja minne menneet;
Pakottavani tällä häntä toivon
Jälestä lähtemään. Näin seurassansa
Sisilian nähdä saan, jot' ikävöitsen
Kuin sairas vaimo.
FLORIZEL.
Onni, meitä johda!
Nyt rantahan, Camillo, kiiruhdamme.
CAMILLO.
Jot' ennemmin, sen parempi.
(Florizel, Perdita ja Camillo poistuvat.)
AUTOLYCUS. Kyllä ymmärrän juonen; minä kuulen sen. Avoin korva, valpas silmä, nopsa käsi ovat taskuvarkaalle välttämättömät; tarkka nenä on hyvä sekin valmistamaan työtä muille aisteille. Hyvä on, näemmä, tähän aikaan jumalattoman elää. Mikä vaihto tämä olisi jo ilman välirahaakin! Ja minkä välirahan olen tästä vaihdosta saanut! Toden totta, tänä vuonna jumalat meitä päästävät läpi käden ja me voimme nyt tehdä tekojamme oikein mielihavilla. Itse prinssilläkin on hiukan koiruus mielessä, kun pujahtaa varkain pois isänsä luota, venkale kintuissa. Jos pitäisin kunniallisena tekona puhua tästä kuninkaalle, niin en sitä tekisi; pidän lurjusmaisempana olla asiasta vaiti, ja siinä kohden olen uskollinen ammatissani. Piiloon, piiloon! Uutta työtä kuumille aivoille! Joka kadunkulmassa, myymälässä, kirkossa, keräjissä ja teloituksissa on toimimiehellä jotakin tekemistä.
(Vanha ja nuori paimen tulevat.)
NUORI PAIMEN. Kas nyt vain, mikä te olette mieheksi! Muuta ei ole tässä keinoa kuin sanoa kuninkaalle, että tyttö on vaihdokas eikä teidän lihaanne ja vertanne.
VANHA PAIMEN. No, mutta kuulehan.
NUORI PAIMEN. No, mutta kuulkaahan.
VANHA PAIMEN. No, puhu sitten!
NUORI PAIMEN. Hän ei ole lihaanne ja vertanne; lihanne ja verenne ei siis ole kuningasta loukannut, siis hän ei voi lihaanne ja vertanne rangaistakaan. Näyttäkää ne kalut, jotka hänellä oli löydettäissä, kaikki piilokalut, paitse mitä hänellä itsellään on mukana. Kun tämä on tehty, niin laki saa pitkän nenän, sen ma takaan.
VANHA PAIMEN. Minä kuninkaalle kerron kaikki tyynni, joka sanan, vieläpä hänen poikansa koiruudetkin, joka, sen ma sanon, ei kunniallisen miehen tavalla kohtele isäänsä ja minua, kun noin vain tahtoo minusta tehdä kuninkaan langon.