AUTOLYCUS. Ha, haa! Se rehellisyys, mikä narri se on! ja luottamus, sen syliystävä, mikä typerä tolvana! Olen myynyt kaikki kamani: tekokivet, rihmat, peilit, hajupallot, soljet, muistitaulut, arkkiviisut, veitset, lankavyhdet, hansikat, kengänpaulat, rannerenkaat, sarvisormukset; kaikki mun reppuni lihavuus on mennyt. He kiistelevät, kuka ensin saisi ostaa, ikäänkuin romuni olisi ollut pyhää ja tuottanut ostajalle siunausta; tällä keinoin tulin näkemään, kenen kukkaro paraiten piti karvansa, ja minkä näin, sen panin muistiini vastaisuutta varten. Tuo nuori narri, joka vain on hiukkaista vajaa ollakseen järkevä mies, rakastui niin noihin piikarenkutuksiin, ett'ei tahtonut sorkkaansa liikahuttaa, ennenkuin oli saanut sekä nuotit että sanat; ja tämä veti muunkin karjan niin minun luokseni, että kaikki heidän muut aistinsa istuivat kiinni korviin; olisin voinut alushameen nipistää, tai housunlämsästä leikata kukkaron, kenenkään sitä tuntematta, tai viilata irti avaimia, joita vitjoissa kantoivat; ei mitään muuta kuultu, ei älytty kuin tuon tolvanan laulua ja hänen ihastustaan sen tyhjyydestä, niin että tämän huumauksen aikana minä nipistin useimmilta heidän kemukukkaronsa; ja jos ei vanhus olisi tullut ja melua nostanut tyttärestään ja kuninkaan pojasta ja pelottanut variksiani pois akanoista, niin en olisi jättänyt henkiin yhtäkään kukkaroa koko armeijassa.
(Camilla, Florizel ja Perdita tulevat esiin.)
CAMILLO.
Ei, mutta kirjeeni, mi matkassanne
Perille menee, epäilyksen poistaa.
FLORIZEL.
Ja kirje, jonka Leonteelta saatte, —
CAMILLO.
Lepyttää isän.
PERDITA.
Olkaa siunattu!
Puheenne sulotunteen tuo.
CAMILLO (hommaa Autolycuksen).
Ken tuossa?
Hän meille tulkoon välikappaleeksi;
Ei päästää saa mist' apua voi olla.
AUTOLYCUS (syrjään). Jos vain ovat kuulleet puheeni, niin ei muuta, kuin oiti hirteen!
CAMILLO.
Mit', ystävä? Noin miksi vapiset?
Älä pelkää, mies, ei sulle pahaa tehdä.
AUTOLYCUS. Minä olen köyhä vaivainen, hyvä herra.
CAMILLO. No niin, olehan vaan; täällä ei sitä kukaan sinulta viene. Mutta mitä köyhyytesi ulkokuoreen tulee, täytyy meidän tehdä pieni vaihdos. Siis, riisu heti vaatteesi — se on välttämätöntä, tiedä se — ja vaihda pukua tämän herran kanssa. Vaikka tosin hän siitä tappiolle joutuu, niin saat kuitenkin väliä; kas tuossa!
AUTOLYCUS. Olen köyhä vaivainen, hyvä herra. — (Syrjään.) Kyllä minä teidät hyvin tunnen.
CAMILLO. No, tee joutua! Herra tässä on jo puoliksi kuorittu.
AUTOLYCUS. Täyttäkö totta, herra? — (Syrjään.) Hoksaanpa juonen.
FLORIZEL. Joutuun, kuuletko!