AUTOLYCUS. Minä tiedän, herra, että nyt olette synnynnäinen aatelismies.
NUORI PAIMEN. Niin, ja olen se ollut joka aika jo neljä tuntia sitten.
VANHA PAIMEN. Niin myös minä, poikaseni.
NUORI PAIMEN. Niin myös te. Mutta minä olin synnynnäinen aatelismies ennen isääni, sillä kuninkaan poika paiskasi minulle kättä ja sanoi minua veljeksi; ja sitten ne molemmat kuninkaat sanoivat isääni veljeksi; ja sitten prinssi, veljeni, ja prinsessa, sisareni, sanoivat isääni isäksi; ja sitten me itkettiin; ja ne olivat ensimmäiset aateliskyyneleet, joita ikänä olemme vuodattaneet.
VANHA PAIMEN. Jos elää saamme, poikaseni, vuodatamme niitä paljon enemmän.
NUORI PAIMEN. Niin kyllä; olisipa muuten sula onnettomuus, kun nyt olemme tulleet niin rankilliseen asemaan.
AUTOLYCUS. Pyydän nöyrimmästi anteeksi kaikki, mitä olen rikkonut teidän ylhäisyyttänne vastaan, ja pyydän myöskin, että puhuisitte hyvää minun puolestani prinssille, minun herralleni.
VANHA PAIMEN. Tee se, poikani; meidän pitää olla jaloja nyt, kun olemme jalosukuisia.
NUORI PAIMEN. Lupaatko elämäsi parantaa?
AUTOLYCUS. Lupaan, teidän armonne luvalla.