Ensimmäinen kohtaus.
Timonin luolan edusta.
(Runoilija ja maalari tulevat. Timon huomaa heidät luolastaan.)
MAALARI. Sen mukaan, mitä on kerrottu, pitäisi hänen olinpaikkansa olla tässä lähellä.
RUNOILIJA. Mitä ajatella hänestä? Yhäkö toteutuu huhu, että hän on niin rikas kullasta?
MAALARI. Yhä; Alcibiades sen sanoo; Phrynia ja Timandra ovat saaneet häneltä kultaa; niinikään on hän jaellut suuria määriä köyhille, kuljeksiville sotureille. Hänen hovimestarinsakin kuuluu saaneen mahdottoman suuren summan.
RUNOILIJA.
Tuo hänen vararikkonsa oli siis vain ystävien koettelemista.
MAALARI. Eikä muuta; saatte nähdä hänet jälleen palmupuuna Ateenassa, kukoistavana parasten rinnalla. Ei siis ole pahimmoiksi, että osotamme hänelle ystävyyttä tässä hänen luullussa onnettomuudessaan: siitä saamme kelpomiehen nimen ja luultavasti matkammekin palkituksi, jos on varma ja tosi se, mitä hänen rikkauksistaan huhutaan.
RUNOILIJA.
Mitä teillä nyt on tarjota hänelle?
MAALARI.
Ei muuta mitään kuin käyntini, mutta lupaan hänelle oivan teoksen.
RUNOILIJA.
Samaa pitää minunkin; kerron eräästä luonnoksesta, joka koskee häntä,