TIMON.
Te, kunnon miehet! — Ateenassa olet
Sa paras maalaaja, niin, totta, paras:
Elämää sinä maalaat.
MAALARI.
Mitä vielä!
TIMON.
Niin on, kuin sanon. — Ja sun runoutesi!
Niin norja on ja liukas värsyn juoksu.
Ett' ihan luontoa on tekokeinos.
Mut teillä, kunnon ystävät, on sentään, —
Mun sanoa se täytyy, — pieni virhe,
Ei suuri, ei, ja älkää parannukseen
Vain panko liikaa vaivaa.
MOLEMMAT.
Olkaa hyvä
Ja sanokaa se.
TIMON.
Siitä pahastutte.
MOLEMMAT.
Olemme kiitolliset.
TIMON.
Todellako?
MOLEMMAT.
Sit' älkää epäilkökään, hyvä herra.
TIMON.
Te, kumpainenkin, uskallatte konnaan
Jok' ankarasti teitä pettää.
MOLEMMAT.
Mekö?