MARCUS.
Oi, Titus, katso! Kas, mit' olet tehnyt!
Sa kiivaudessa oivan poikas tapoit.
TITUS.
Ei, hupsu tribuuni, hän mun ei ollut,
Et sinä, eikä nuokaan, joista lähti
Tää heimoamme häväisevä työ,
Epatto veli, epatot myös pojat!
LUCIUS.
Mut haudatkaamme hänet niinkuin tulee:
Suo hälle sija veljiensä viereen.
TITUS.
Pois, petturit! Ei tähän kammioon!
Viissataa vuott' on tämä hauta ollut;
Sen uljaaks uudistin; se arvopaikka
On urhojen ja Rooman uskottujen,
Ei kurjan, kapinassa kaatuneen.
Haudatkaa mihin mieli, vaan ei tähän.
MARCUS.
Veli, armoton sa olet. Maine kertoo
Nepaani Muciuksen urhotöistä;
Hän haudattava veljeinsä on viereen.
QVINTUS & MARTIUS.
On pakosta, tai meistä saa hän seuraa.
TITUS.
Pakosta? Kuka konna sanoi sen?
QVINTUS.
Se, joka siitä vastaa, vaikk' ei tässä.
TITUS.
Mua uhmatenko hänet hautaatte?
MARCUS.
Ei, jalo Titus; sua pyydämme,
Ett' anteeks hälle suot ja hautaat hänet.