TITUS.
Nouse, Marcus, nouse! —
Näin surullist' en päivää ole nähnyt:
Mua Roomass' omat pojat häväisevät! —
No, hautaa hänet; sitten hautaa minut.
(Mucius lasketaan hautaan.)
LUCIUS.
Tuoss' ystäväisi luona luusi maatkoot,
Siks kunnes kumpus voittomerkit peittää!
KAIKKI (polvillaan).
Jaloa Muciust' ei saa itkein surra:
Ken hyveen eestä kuoli, maineess' elää.
MARCUS.
Mut — jättääksemme nämä synkät mietteet —
Kuink' on tuo viekas goottein kuningatar
Niin äkist' ylentynyt Roomassa?
TITUS.
En tiedä; tiedän vain, ett' on niin laita;
Mut onko siinä juonta, tietää taivas.
Hän velass' eikö suuress' ole sille,
Jok' onneen moiseen hänet toi niin kaukaa?
Hän varmaan jalosti sen palkitsee.
(Torventoitauksia. Toisesta ovesta tulevat Saturninus
seurueineen, Tamora, Demetrius, Chiron ja Aaron; toisesta
Bassianus, Lavinia ja muita.)
SATURNINUS.
No, Bassianus, sinä voiton sait:
Iloksi olkoon sulle morsiosi!
BASSIANUS.
Ja sulle sun: en sano enempää,
Ja vähempää en toivo; hyvästi!
SATURNINUS.
Jos laki Roomass' on ja mulla valta,
Niin sinä, petturi, ja puolueesi
Kadutte vielä tätä ryöstöä.