TITUS.
Oi, keisar' armias! Oi, rakas Aaron!
Noin leivon kielelläkö korppi laulaa
Ja päivän nousust' ilotiedon tuo?
Käteni kernaast' annan keisarille;
Mua auta katkomaan se, hyvä Aaron.
LUCIUS.
Seis, isä! Ylvää kättäs ei saa viedä,
Jok' on niin monta vihollista lyönyt.
Tää käsi riittää. Minun nuoren veri
On halvempaa kuin sun; mun käteni
On pelastava veljieni hengen.
MARCUS.
Molempain teidän käsi Rooman eestä
Veristä tapparaa on heilutellut,
Tuhoa tuoden vihollisen päille:
Teill' ansiot on kummallakin suuret.
Mun käteni ei mitään tehnyt; kelpaa
Tok' ehkä lankojeni lunnaiksi:
Se silloin säästynyt on jaloon työhön.
AARON.
Sopikaa pian, kenen käden saan:
He voivat kuolla ennen armahdusta.
MARCUS.
Mun käteni sa vie.
LUCIUS.
Ei, kautta taivaan!
TITUS.
Ei riitaa! Tämänlainen kuiva ruoho
On kitkettävä pois; siis minun saat.
LUCIUS.
Oi, rakas isä, pojastas jos käyn,
Mun pelastaa suo veljieni henki!
MARCUS.
Isämme nimess', äitimmekin tähden,
Mun anna veljen rakkautt' osottaa!
TITUS.
Sopikaa siis; ma säästän käteni.