LUCIUS.
Käyn heti kirveen.
MARCUS.
Minä sitä käytän.
(Lucius ja Marcus menevät.)
TITUS.
Käy tänne, Aaron, — aion heidät pettää.
Kätesi mulle lainaa, niin saat minun.
AARON (syrjään).
Jos petosta on tuo, niin rehellinen
Min' olla tahdon enkä koskaan ketään
Noin pettää: — vaan sun toisin tavoin petän,
Sen vähän ajan päästä nähdä saat.
(Lyö poikki Tituksen käden.)
(Lucius ja Marcus palaavat.)
TITUS.
Nyt kiista pois! Nyt tehtävä on tehty. —
Käteni, Aaron, keisarille vie;
Tää käsi, sano, suojannut on häntä
Sadoista vaaroista; hän haudatkoon sen,
Sit' on se vähintäänkin ansainnut.
Ja poikani, se sano, ovat mulle
Kuin jalokivet, joista halvan maksoin,
Mut sentään kalliin, omani kun ostin.
AARON.
Andronicus, nyt menen. Kädestäsi
Saat kohta poikasi, — (Syrjään.) niin, heidän päänsä.
Oo, kuinka tästä konnantyöstä nautin
Jo aatoksissa! Valkoiset ja narrit
Vain hyvää tehkööt, suokoot armahdusta;
Mull' olkoon sielu, niinkuin pinta, musta!
(Menee.)