MARCUS.
Niin, uljas poika! Samoin isäs usein
On tehnyt maalleen kiittämättömälle.
POIKA.
Teen samoin minä, setä, jos saan elää.
TITUS.
Mukaani tule asehuoneeseeni,
Siell' asestan sun, Lucius; sinä, poika,
Saat viedä keisarinnan pojille
Minulta lahjan heille varatun.
Ajathan asiani, teethän sen?
POIKA.
Tikarin ajan heidän sydämmeensä.
TITUS.
Ei, poika, ei, ma neuvon toisen keinon. —
Tule, tyttö! — Katso, Marcus, taloa.
Minä ja Lucius hoviss' uhkeilemme;
Niin totta, meitä vielä palvellaan.
(Titus ja Lavinia ja poika menevät.)
MARCUS.
Oi, taivas, hyvän miehen voihkinanko
Sa kuulet, etkä helly, etkä sääli?
Tuot' auta houkkaa, Marcus; useammat
Löi hälle haavat suru sydämeen
Kuin kilpeen naarmut vihamies; on silti
Niin hurskas, ettei kostaa tahdo. — Kosta,
Taivas, kohlut vanhan Tituksen!
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Huone hovilinnassa.