Ensimmäinen kohtaus.
Tasanko Rooman lähellä.
(Lucius tulee goottilaisen sotajoukon etupäässä
liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.)
LUCIUS.
Soturit uljaat, taatut ystäväni,
Suuresta Roomast' olen saanut kirjeen,
Joss' ilmi hehkuu viha keisariin
Ja meidän tuloamme ikävöidään.
Siis, ylvät urhot, arvo vaatii teitä
Vain käskemään, ei herjaa sietämään;
Ja mit' on Rooma tehnyt teille pillaa,
Siit' olkoon kosto kolminkertainen.
1 GOOTTI.
Sa uljas verso suuren Tituksen,
Jok' ennen kauhun toi, vaan nyt tuo lohdun,
Ja jonka urhotyöt ja kunnon toimet
Ivalla maksoi kiittämätön Rooma,
Sa meihin uskalla; sua seuraamme —
Kuin kesäpaahteess' äijät mehiläiset,
Joit' emo kukkamaille kuljettaa —
Tamora-julmurille kostamaan.
GOOTIT.
Sanomme kaikki samaa mitä hän.
LUCIUS.
Hänelle kiitos, kiitos teille kaikin!
Ken tuossa reippaan gootin saatossa?
(Eräs goottilainen tulee, taluttaen Aaronia,
joka kantaa lastaan käsivarrellaan.)
2 GOOTTI.
Suur' Lucius, leiristä kun katsomaan
Ma menin hävinnyttä luostaria,
Ja rakennuksen raunioita siinä
Kun tarkoin tarkastin, niin muurin alta
Äkisti kuulin lapsen porua.
Ma ääntä seurasin, ja silloin kuulin
Näin nuhdeltavan pikku-parkujaa:
"Vait, sinä tumma vesa, joka tulet
Puoliksi minuun, puoliks äitiisi!
Jos isän veri ei ihos ilmaisisi,
Ja luonnolt' oisit saanut äitis värin,
Niin voisit tulla keisariksi, lurjus:
Kun maidonkarvat lehmä on ja härkä
Ei sysimustaa synny vasikkaa.
Vait, vesa, vait!" — näin kakaraa hän torui —
"Ma jonkun hyvän gootin luo sun vien;
Kun kuulee hän, ett' olet keisarinnan,
Niin äitis vuoks sua hellästi hän vaalii."
Nyt, miekka maalla, esiin ryntäsin
Ja hänet yllätin ja tänne saatoin;
Te tehkää hälle mitä mielitte.
LUCIUS.
Mies hyvä, piru ihmishahmoss' on hän:
Hän Titukselta kelpo käden vei;
Tuo helmi keisarinnan silmät käänsi,
Ja tuossa kiimansa on halpa tulos. —
Sano, valkosilmä konna, mihin aiot
Tuon pirunnaamas jäljennöksen viedä?
Et vastaa? Kuuro oletko? Ei sanaa?
Köys tänne! Puuhun hänet hirttäkää,
Ja viereen äpäräkin vetäkää!