LUCIUS.
Aemilius, keisari jos isälleni
Ja Marcus-sedälleni takuun suo,
Niin heti valmis olen. — Eespäin, mars!
Toinen kohtaus.
Rooma. Tituksen talon edusta.
(Tamora, Demetrius ja Chiron tulevat valepuvussa.)
TAMORA.
Täss' oudossa ja kolkoss' asussa
Andronicusta vastaan käyn ja sanon
Ett' olen Kosto, manalasta tullut
Kamalain tuskiensa sovittajaks. —
Koputa huoneen oveen, missä kuuluu
Hän julmaa koston tuumaa hautovan,
Ja sano, että Kosto häneen yhtyy
Tuhoomaan tuiki hänen sortajansa.
(Koputtavat.)
(Titus avaa huoneensa ikkunan.)
TITUS.
Ken häiritsee mua miettelyssäni?
Ovenko avaamaan mua viettelette,
Jott' ilmaan lentäis synkät tuumani
Ja näin ois kaikki miettelyni turhaa?
Mut petytte. Mit' aion tehdä, nähkääs.
Se täss' on verin kirjoitettuna;
Ja minkä kirjoitin, sen täytän myös.
TAMORA.
Ma tulin, Titus, kanssas puhumaan.
TITUS.
Ei sanaa! Suloll' en voi haastaa minä:
Kädetön olen, eleit' olen vailla.
Sin' olet voiton puolla; vaiti siis!