LUCIUS.
Noit' ilkitöitä etkö kadu?
AARON.
Kyllä
Sit', etten tehnyt tuhansia lisää.
Kiroan vielä nytkin sitä päivää —
Niit' ei juur' monta liene kirottavaa —
Jona en tehnyt jotain julki-julmaa:
Murhannut miestä taikka murhauttanut,
Pilannut naista tai sit' aikonut,
Syytöntä syönyt, väärää valaa tehnyt,
Verivihollisiks ystäviä saanut,
Katkaissut kaulaa köyhän elukalta,
Tulehen sytyttänyt öiseen aikaan
Ladot ja pielekset ja omaajalle
Sanonut: "Sammuta ne kyynelilläs."
Ma kaivoin ruumiit haudoista ja panin
Ne pystyyn ystävien oven eteen,
Kun unohtua juuri oli suru,
Ja niiden nahkaan, niinkuin puuhun, uursin
Ma roomalaiseen tyyliin nämä sanat:
"Ei suru kuole, vaikka minä kuolin."
Hoo, tuhatt' olen kauhun työtä tehnyt
Niin sukkelaan kuin tapan kärpäsen;
Ja mikään ei mua karmi niin kuin se,
Ett' en voi tehdä tuhansia lisää.
LUCIUS.
Alas se perkele! Noin ihanaa
Hän ei saa kuolla hirttokuolemaa.
AARON.
Jos perkeleit' on, perkel olla mielin
Ja palavassa ikituless' elää,
Jos sun vain seuraks saisin helvettiin
Ja myrkkykielin kiduttaa sua saisin.
LUCIUS.
Jo riittää tuo; suu hältä tukkikaa!
(Eräs goottilainen tulee.)
GOOTTI.
Suur' Lucius, viesti Roomasta on tuolla
Ja pyytää päästä teidän pateillenne.
LUCIUS.
Sisähän tulkoon!
(Aemilius tulee.)
Aemilius, terve! Mitä Roomast' uutta?
AEMILIUS.
Suur' Lucius ja te, goottein ruhtinaat,
Tuon tervehdyksen Rooman keisarilta:
Hän tuntee asevoimanne ja pyytää
Isänne luona teitä puhutella;
Jos panttimuksia te vaaditte,
Niin ne hän teille viipymättä laittaa.
1 GOOTTI. Mitä sanoo päällikkömme?