TIISA. Pikaa niinkuin lyijy, herra.
ARMADO. Mitä tarkoitat, pikku nero? Se lyijy eikö raskast' ole, hidasta ja verkkaa?
TIISA. Minime, herra, eikä ole, jos sen oikein merkkaa.
ARMADO. On, raskasta on lyijy.
TIISA. Liiaks uskonne on herkkää. Vai raskastako lyijy, joka pyssyst' ihan lentää!
ARMADO.
Ihanaa retoriikan hajua!
Min' olen pyssy siis, ja luoti olet sinä;
Nyt ammun sinut moukkaan.
TIISA.
Lauk! Heti lennän minä.
(Menee.)
ARMADO.
Terävä nuorukainen, niin lennokas ja vapaa!
Suo anteeks, taivas, voihkani kun näin saat vasten napaa!
Nyt raaka synkkämielisyys mun uljuuttani tapaa.
Tuoss' airueni palajaa.
(Tiisa palaa, Kallo mukana.)
TIISA.
On Kallon jalka taittunut; se eikös ole turkaa?
ARMADO.
Enigma! Ongelma! L'envoy![5] Sen voitko pulman purkaa?
KALLO. Ei nikamarasvaa, eikä lonkanvoita, ei ongelmia, purkauksia, eikä muuta huusausta! Rautalehtiä vain, pelkkiä rautalehtiä! Ei mitään voita eikä rasvaa, rautalehtiä vain!
ARMADO. Kautta siveyden, sinä pakotat minusta naurun; sinun tyhmä ajatuksesi kutkuttaa sydänalaani; keuhkojeni paisuminen kiihottaa minua hymyilevään naurahdukseen. Oi, suokaa anteeksi, tähdet! Luuleeko tuo ajattelematon mies, että voide on samaa kuin l'envoy, ja että l'envoy-sana on sama kuin voide?
TIISA. Luuleeko sitä viisaskaan muuksi? Eikö l'envoy ole tervehyttämistä?
ARMADO.
Ei, paashi, se on epilogi, joka selvittää
Mit' ennen-lausutussa on ollut hämärää;
Kuin esimerkiksi:
Apina, kettu ja susi-kaima,
Kun niit' oli kolme, ne riiteli aina.
Se on opetus. Nyt seuraa l'envoy.
TIISA.
Sallikaa minun lisätä l'envoy. Sanokaa uudelleen se opetus.
ARMADO.
Apina, kettu ja susi-kaima,
Kun niit' oli kolme, ne riiteli aina.
TIISA.
Mut tuli hanhi, ja loppui kopu;
Kun niit' oli neljä, niin syntyi sopu.
Nyt alan minä teidän opetuksellanne, lisätkää te siihen minun
l'envoy'ni.
Apina, kettu ja susi-kaima,
Kun niit' oli kolme, ne riiteli aina.
ARMADO.
Mut tuli hanhi, ja loppui kopu;
Kun niit' oli neljä, niin syntyi sopu.
TIISA.
Hyvä l'envoy, joka päättyy hanheen! Voitteko parempaa pyytää?
KALLO.
Se poika hyvän antoi, kun antoi hanhen vaan. —
Te hyvän teitte kaupan, jos hanhi on lihoissaan. —
Se kävi sukkelasti kuin silmänkääntäjän temppu;
Ja lihava l'envoy siis on lihava hanhen hemppu.
ARMADO.
Mut kuinka alkoi väitös, kun näin se sukeutuu?
TIISA.
Minä sanoin, että Kallolt' oli taittunut sääriluu;
Ja sitten te vaaditte l'envoy'ta.
KALLO.
Ja minä rautalehtiä; siit' alkoi väittehenne;
Ja sitten se lihava l'envoy ja hanhen ostoksenne;
Ja siihen loppui markkinat.