KALLO. Viisi äyriä, kahta vailla.
BIRON. Siis saat sillä silkkinauhaa kolmen äyrin arvosta.
KALLO. Kiitos, teidän ylhäisyytenne! Jumalan haltuun!
BIRON.
Seis! Älä mene, sua tarvitsen.
Sa suosiooni pääset, poika hyvä,
Jos puolestani teet nyt mitä pyydän.
KALLO.
Ja milloin tahdotte sen tehdyksi, herra?
BIRON.
Oi, tänään iltapuolella.
KALLO.
No, hyvä, kyllä teen sen. Hyvästi!
BIRON.
Mut ethän vielä tiedä asiaa.
KALLO.
Sen kyllä tietää saan, kun se on tehty.
BIRON.
Haa, lurjus! Se sun ensin täytyy tietää.
KALLO.
Ma tulen huomenaamun, ylhäisyytenne luo.
BIRON.
Se tehtävä on tänään. Mies, asia on tämä':
Prinsessa tulee tänne riistan ajoon,
Ja hänen seurassaan on ylhä nainen;
Suloista kuulet, kun sen nimen kuulet:
Se Rosaliina on. Hänt' etsi, hänen
Vie valkokäteensä tää salaisuus
Sinettiin pantu. Tuossa douceur'isi!
(Antaa hänelle rahaa.)
KALLO. Tusaari! — Oo, suloinen tusaari! Parempi kuin honorarjumi, yksitoista äyriä parempi. Sinä suloinen tusaari! — Teen sen, se on niin varma kuin aamen kirkossa! — Tusaari! Honojarjumi!
(Menee.)
BIRON.
Minäkö lemmen pauloissa, jok' aina lempeä sätin!
Minä, kaikkein lemmenhuokausten hirmu,
Urija, öinen palovartija,
Poikasta mestaroiva koulupöpö
Niin pöyhkeä, kuin konsaan kuolevainen!
Tuo kärty, irnuva ja sokko poika,
Tuo pikkuvanha jätti-keri Amor,
Sonettein valtias, hykerrysten herra,
Voideltu ohkan, voihkan majesteetti,
Kuningas nurkujain ja vetelysten,
Hameiden sulttaani ja lämsäin tsaari
Ja suntioiden yksinvaltias
Pääkenraali! — oi, pikku-sydämmeni! —
Ja minä hänen ajutanttinsa
Niin kirjailtu kuin ilveilijän vanne!
Minäkö lemmin? Kosin? Naista pyydän?
Niin, naista, joka, niinkuin Saksan kello,
On aina korjattava, rukattava,
Ei koskaan oikein käy, vaikk' aikaa valvoo,
Ja valvottava on, ett' oikein kävis!
Mut ruminta on, sanani kun syön,
Ja noista vielä ruminta kun lemmin!
Letukka kalvas, samettiset kulmat,
Kaks pikinastaa silmäin sijasta!
Ja joka, totta vie, ois valmis työhön,
Vaikk' oisi vartijana itse Argus!
Tuon tähdenkö nyt valvon, huokailen,
Ja rukoilen? Haa, se on rangaistus,
Jonk' Amor sääti, siit' ett' ylenkatsoin
Sen kaikkivallan julmaa pikkuvaltaa.
No, lemmin sitte, vohkaan, huokaan, irjun!
Yks tahtoo armon naida, toinen Pirjun.
(Menee.)
NELJÄS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Toinen kulma samaa puistoa.
(Prinsessa, Rosaliina, Maria, Katariina, Boyet,
seurue ja eräs metsänvartija tulevat.)
PRINSESSA.
Se kuningasko ylös vuoren jyrkkää
Niin vinhaan ratsuansa kannusti?
BOYET.
En tiedä; luulen vaan, ett' oli hän.
PRINSESSA.
Ken olikaan, siin' oli lentomieltä.
Niin, herrat, tänään saamme vastauksen
Ja lauantaina Ranskaan palaamme. —
No, metsänvahti, miss' on viidakko,
Se murhahankkeittemme väijyspaikka?
METSÄNVARTIJA.
Täss' ihan, tuossa lehdon liepeessä;
On soma sieltä teidän ammuntanne.
PRINSESSA.
Somasti ammun, kiitos somuuteni;
Ja siksi puhut somast' ammunnasta.
METSÄNVARTIJA.
Anteeksi! Semmoinen ei ollut mieli.
PRINSESSA.
Kuin? Ensin kiittää, sitten kieltää kieli!
Lyhyt ilo! En siis soma? Ah! ja voi!
METSÄNVARTIJA.
Soma, soma!
PRINSESSA.
Älä suotta liehakoi:
Ruseellas somuutta et antaa voi.
Totuutta puhut, peili; kiitos vaan!
(Antaa hänelle rahaa.)
Somalla rumat sanat palkitaan.
METSÄNVARTIJA.
On somaa kaikki, mit' on teillä omaa.
PRINSESSA.
Kas, raha rumast' oiti tekee somaa!
Oi, aika, oi sun tekopyhyyttäsi!
Soma se auliin rumakin on käsi. —
Tule, jousi! — Laupeus nyt käy murhaamahan.
Jos hyvin osaa, niin saa moitteen pahan;
Mut maine pelastuu, kun sanon näin:
Jos ohi ammun, tein sen hellyyttäin;
Jos osaan, sillä taitoani turhaa
Vain näyttää tahdoin, mielessä ei murhaa.
Niin kyllä, niin, — ei ole paljon vajaa,
Ett' usein maine rumiin töihin ajaa,
Kun ulkonaisen kehun tähden vaan
Sydämmen hellä ääni uhrataan.
Niin minäi kiitoksen ja kehun tähden
Syyttömän eläinraukan tappoon lähden.
BOYET.
Niin pahaa naistakin kai kehu tyrkii,
Kun tämä vallanhimoisena pyrkii
Herransa herraksi?
PRINSESSA.
Niin, kehu yksin. Kehun multa saa
Se vaimo, joka miestään lannistaa.