ARMADO. Minä annan sinulle vapautesi, päästän sinut tyrmästä; ja siitä hyvästä en vaadi sinulta muuta kuin tämän: vie tämä käsikirjelmä maalaistytölle Jaquenettalle. Tuossa saat honorariumisi; (Antaa hänelle rahaa.) sillä kunniani paras turva on turvata turvanalaisiani. Tiisa, seuraa!
(Menee.)
TIISA. No kyllä, jatkona. — Hyvästi, herra Kallo!
KALLO. Hyvästi, sievä juutalainen,[6] sinä kulta-pallo! —
(Tiisa menee.)
Katsotaanpa nyt tuota hänen honorarjumiaan! Honorarjumi! Oo! Se on kolmiäyrisen latinainen nimi: kolmen äyrin honorarjumi. — "Mitä maksaa havaslanka? — Yhden krossan. — Ei, minä annan siitä honorarjumin." Se joltakin kuuluu. — Honorarjumi! — Paljon kauniimpi nimi kuin Ranskan kruunu! Tästä lähin käytän aina ostossa ja myynnissä tätä sanaa.
(Biron tulee.)
BIRON. Oi, sinä kelpo Kallo-poika! Hyvä että sinut tapasin.
KALLO. Herra, sanokaa, olkaa hyvä, kuinka paljon punaista nauhaa saa yhdellä honorarjumilla?
BIRON. Mitä se honorarjumi on?