TIISA. Ja jos lapsukainen ne panee vanhan miehen päähän, niin tulee siitä sarvipää.
HOLOFERNES. Mikä tarkoitus? Mikä tarkoitus?
TIISA. Sarvet.
HOLOFERNES. Sinä väittelet kuin infantia. Mene hyrrääsi hyräyttämään!
TIISA. Jos annatte sarvenne hyrräksi, niin kyllä minä hyräyttelen teidän häpeäänne circum circa. Hyrrä aisankannattajan sarvista!
KALLO. Vaikk'ei olisi minulla muuta maailmassa kuin penni, niin antaisin senkin sinulle, että saisit ostaa piparkakkuja. Varrohan, tässä on sama honorarjumi, jonka sain herraltasi, sinä älyn penninkukkaro, sinä sukkeluuden kyyhkynmuna. Oi, jos taivaan armosta olisit vaikka vain äpärä-poikani! Minkä onnellisen isän minusta tekisit! Sinä osasit ad unkaan, naulan päähän, niinkuin sanotaan.
HOLOFERNES. Oo, tuo haiskahtaa lampaan latinalle: unkaan pro unguem!
ARMADO. Taitomies, praeambula; me pysymme erillämme barbaareista, me. Tehän se opetatte nuorisoa köyhäinkoulussa tuolla, missä tuo vuori näkyy.
HOLOFERNES. Tai mons, vaara.
ARMADO. Niinkuin suosiollisesti suvaitsette, vuoren asemesta.