HOLOFERNES. Sen teen, sans question.
ARMADO. Herra, kuninkaan suosiollisin mielihalu ja taipumus on onnitella prinsessaa hänen paviljongissaan tämän päivän takapäässä eli, niinkuin raaka rahvas sanoisi, iltapuolella.
HOLOFERNES. Päivän takapää, jaloarvoisin herra, on sopiva, soinnullinen ja tarkka vastine iltapuolelle; se sana on hyvin keksitty, valikoitu, ihana ja sopiva, sen vakuutan, hyvä herra, vakuutan.
ARMADO. Herra, kuningas on jalo ylimys ja minun uskottuni, sen vakuutan, todellinen ystäväni. Mitä meidän keskemme likeistä tapahtuu, se sikseen; — pyydän, ei mitään kohteliaisuuksia! — pyydän, lakki päähän! — ja muiden painavien ja sangen vakavaluontoisten asiain yhteydessä, jotka todellakin ovat sangen suuripainoisia — mutta se sikseen! — minun, näet, täytyy sinulle kertoa, että hänen armonsa suvaitsee — maa ja taivas! — joskus nojata minun halpaan olkapäähäni ja kuninkaallisella sormellansa, näin, pidellä minun ulostumiani, näitä minun moustaches; mutta, armas ystävä, se sikseen! Maa ja taivas! en nyt mitään tarinoita latele. Hänen korkeutensa suvaitsee vissillä erikoisilla kunnianosoituksilla onnellistuttaa minua, Armadoa, soturia, paljon kulkenutta miestä, joka on maailmaa nähnyt; mutta se sikseen! — Kaiken kaikkikaikkeus on se, — mutta, pyydän, hyvä ystävä, vaiti siitä, — että kuningas soisi, että tarjoisin prinsessalle, sille sulokyyhkyselle, jotakin hupaista näyttelyä, tai näyttökuvausta, tai naamiaisia, tai ilveilyä, tai ilotulitusta. Hyvin tietäen, että herra pastori ja teidän oma arvoisa persoonanne ovat verrattomia tällaisiin eruptio'ihin ja äkillisiin ilonpurkauksiin, niin sanoakseni, olen tämän saattanut teidän tietoonne siinä mielessä, että pyytäisin teidän avustustanne.
HOLOFERNES. Hyvä herra, teidän tulee esittää hänelle ne yhdeksän sankaria.[14] — Pastori Nathanael, asian koskien jotakin ajan vietellystä, jotakin näytteille panemista tämän päivän takapäässä, joka on toimitettava meidän avullamme — kuninkaan käskystä ja tämän uljaan, kuulun ja oppineen herran — prinsessan nähden — niin sanon, ettei mikään ole niin sopiva esitettäväksi kuin ne yhdeksän sankaria.
NATHANAEL. Mistä löydätte miehiä kyllin arvokkaita niitä esittämään?
HOLOFERNES. Te itse olette Josua; minä tai tämä urhoollinen ylimys tässä, Judas Maccabaeus; tämä paimen — suurien jäseniensä eli raajojensa vuoksi — saa olla Pompejus suuri; kantapoika, Hercules.
ARMADO. Anteeksi, hyvä herra, erehdytte; hänessä ei ole tarpeeksi kokoa tämän sankarin peukaloksikaan; hän ei ole edes niin paksu kuin hänen nuijansa pää.
HOLOFERNES. Saanko minä pyytää puheenvuoroa? Hän saa esittää Herculesta nappapoikana; hänen sisälle- ja uloskäymisensä tulee olemaan käärmeen kuristaminen; minä sepitän apologian sitä tarkoitusta varten.
TIISA. Mikä erinomainen ajatus! Niin että jos joku kuulijoista sähisee, niin voitte te huutaa: "Oikein, Hercules, nyt sinä kuristat käärmeen!" Se on keino, millä saa pahan hyväksi; mutta vain aniharvat ovat hyvät sitä tekemään.