KALLO. Kyllä me teemme asiamme hienosti, herra; kyllä me siitä pidämme huolta.
KUNINGAS.
Biron, he meidät häpäisevät; tulla eivät saa.
BIRON.
Ei meihin pysty häpeä; ja ovelaa on vaan,
Jos näytelmä on huonompi kuin seura kuninkaan.
KUNINGAS.
He eivät tulla saa, sen sanon.
PRINSESSA.
Mun suokaa tämä hyvään loppuun viedä:
Paras pila se, jok' itsestään ei tiedä;
Kun into tahtoo hurmata, mut hurma
On itse intoilijan innon surma,
On hauskin, kun käy kaikki nurinpäin
Ja suuret hankkeet menee kesken näin.
BIRON.
Tuo pilamme on paras selitys.
(Armado tulee.)
ARMADO. Sinä voideltu! Rukoilen, että sen verran kulutat kuninkaallista sulohenkeäsi, kuin vaaditaan sana-parin lausumiseen.
(Armado puhelee kuninkaan kanssa ja antaa hänelle paperin.)
PRINSESSA. Pelkääkö tuo mies Jumalaa?
BIRON. Miksi kysytte?
PRINSESSA. Hän ei puhu niinkuin Jumalan luoma ihminen.
ARMADO. Yhdentekevä, sinä kaunis, suloinen hunajavaltias, sillä vannon ja vakuutan, että koulumestari on ylenmäärin fantastinen, liian turhamainen, liian, liian turhamainen; mutta me jätämme sen, niinkuin sanotaan, fortuna della guerra'n ratkaistavaksi. Toivotan teille mielenrauhaa, te kaikkein kuninkaallisin parikunta!
(Menee.)