KUNINGAS. Tästä näyttää tulevan vallan hyvä sankarinäyttely. Hän näyttelee Troijan Hectoria, paimen. Pompejus suurta, seurakunnan pappi Aleksanteria, Armadon kantapoika Herculesta, koulukarhu Judas Maccabaeusta. Armadon kantapoika Herculesta, koulukarhu Judas Maccabaeusta.
Jos näiden neljän ensi koe hyvin onnistuu,
Palaavat kohta viitenä, vain puku vaihettuu.
BIRON.
Mut viis on heitä alkuaan.
KUNINGAS.
Te erehdytte: neljä vaan.
BIRON.
Koulukarhu, öyhkäri, nurkkapappi, narri ja poika.
Vaikk' arpaa löis ja onnenheiton heittäisi, niin moista
Ei tapais viisivaljakkoa maailmassa toista.
KUNINGAS.
Jo saapuu laiva purjeissaan; nyt tulee suurenloista.
(Kallo tulee Pompejukseksi puettuna.)
KALLO.
"Pompejus olen", —
BIRON.
Etpä ole. Valhett' äitelää!
KALLO.
"Pompejus olen", —
BOYET.
Polvella on leopardin pää.[22]
BIRON.
Niin oikein, vanha leuhka, toivon sinust' ystävää.
KALLO.
"Pompejus olen; nimeltäni paksu", —
DUMAINE.
Suuri.
KALLO.
Niin oikein, suuri — "nimeltäni suuri,
Mi kilvellään on pöllyttänyt selkiä vainolaisten;
Nyt rantaa pitkin tallustin ja tulin tänne juuri
Ja aseet riisun jalkain juureen Ranskan sulonaisten."
Jos teidän armonne nyt tahtoisi sanoa: "Kiitos, Pompejus", niin olisi työni tehty.
PRINSESSA. Suur' kiitos, suuri Pompejus!
KALLO. Niin suurta se ei ansaitse; mutta toivon, että kaikki meni resiis. Suuressa vain tuli pieni virhe.
BIRON. Panen vetoa hattuni äyriä vastaan, että Pompejus on sankareista paras.
(Nathanael tulee, Aleksanteriksi puettuna.)
NATHANAEL.
"Kun elin mailmassa, niin mailman olin herra,
Etelät, pohjat, idät, lännet valloitin ma kerran;
Jo kilpenikin todistaa, ett' olen Alisander."
BOYET.
Mut toista nokkas sanoo: se ei vääräss' ole lain.
BIRON.
Nyt väärin haistoi nokkanne, te hieno nuuskiain!
PRINSESSA.
Hämille joutuu valloittaja. Jatka, Aleksander!
NATHANAEL.
"Kun elin mailmassa, niin mailman olin herra"; —
BOYET.
Niin, oikein, Aleksander, oikein, se sin' olit kerran.
BIRON.
Pompejus suuri!
KALLO.
Teidän käskyläs, ja Kallo.
BIRON. Vie pois tuo valloittaja, vie pois tuo Alisander!
KALLO (Nathanaelille). Voi, herra, kyllä nyt olette vallan mullistanut Alisanter-valloittajan! Tästä työstä raapitaan teidät pois vanhoista seinäverhoista;[23] jalopeuranne, joka, tappara kourassa, yötuolilla istuu, sen saa nyt Makkipeus: hänestä tulee siten yhdeksäs sankari. Valloittaja, eikä tohdi puhua! Juokse pois häpeämään, Alisanter!
(Nathanael poistuu.)
Siinä on, jos suvaitsette, hiljainen mies-hupakko, kunniallinen tassukka, nähkääs, joka vähästä joutuu hämille. Hän on ihmeteltävä naapuri, totta tosiaan, ja kelpo keilimies. Mutta, Alisanter! ah! siinä sen näette, — se menee yli voimain. — Mutta tässä tulee toisia sankareita, joilla on niinkuin vähän toinen ääni kellossa.
PRINSESSA. Mene syrjään, hyvä Pompejus.