(Holofernes, Juudaaksi puettuna, ja Tiisa,
Herkuleeksi puettuna, tulevat.)
HOLOFERNES.
"Suur' Herkules on tämä pikku kääppä,
Min nuijaan kaatui Cerberus, se kolmipäinen canus;
Kun viel' ol' imulapsi, poika-rääppä,
Niin käärmehiä kuristi sen manus.
Quoniam hän on lapsi-iässään,
Ergo minä puhun hänen nimessään." —
Nyt arvokkaasti exit vain, ja mene. —
"Juudas min' oon", —
DUMAINE.
Vai Juudas!
HOLOFERNES.
En Iskariot, herra. —
"Juudas min' oon ja arvoltani Maccabaeus."
DUMAINE. Kun arvo karvotaan, jää kalju Juudas.
BIRON. Kavala suutelija! — Millä todistat, ett' olet Juudas?
HOLOFERNES. "Juudas min' oon", —
DUMAINE. Sitä suurempi häpeä sinulle, Juudas.
HOLOFERNES. Mitä tarkoitatte, herra?
BOYET. Että Juudas menisi hirteen.
HOLOFERNES. Näyttäkää tietä; tuo meni mäntyyn.
BIRON. Oikein osattu! Juudas hirttäytyikin mäntyyn.
HOLOFERNES. Minun päätäni ette sekoita.