GRATIANO. Ette saa sitä kieltää minulta: minun täytyy päästä kanssanne Belmontiin.
BASSANIO.
Kai täytyy siis; mut kuules, Gratiano,
Sa olet liian hurja, raaka, suulas;
Se hyvin kyllä sopii sulle, eikä
Vialta meidän silmissä se näytä.
Vaan miss' ei sua tunneta, siell' on se
Jotenkin julkeaa. Siis viitsi hiukan
Parilla tilkall' ujoutta jäähtää
Sun hurjaa mieltäs; muuten irstas menos
Saa Belmontissa minut pahaan huutoon,
Ja toiveet tyhjiin käy.
GRATIANO.
Bassanio, kuulkaa:
Jos siistiä en käytöst' osoita ma,
Siivosti puhu, vanno joskus vaan,
Pää kallellaan käy, virsikirja käessä,
Ja pöytäluvuiss' silmiäni peitä
Hatulla näin, ja huokaa, sano amen,
Tapoja kohteliaita tarkoin nouda,
Kuin joku, joka mummon mieliks ottaa
Vakavan muodon, älkää enää koskaan
Mua uskoko.
BASSANIO.
No, käytöksesi nähdään.
GRATIANO.
Tää ilta poikkeus on: tän illan työt ei
Mitaksi kelpaa.
BASSANIO.
Ei, ei, Herran tähden.
Pikemmin pyydän, ettäs pukeut sa
Hilpeimpään leikki-muotoos; vieraat, näet,
Iloita tahtovat. Mut hyvästi,
Minulla vähän toint' on.
GRATIANO.
Lorenzon luo ja toisten mun on tieni;
Mut illalliseks kyllä tullaan teille.
(Lähtevät.)
Kolmas kohtaus.
Huone Shylockin talossa.
(Jessika ja Lancelot tulevat.)
JJESSIKA.
Surettaa, ettäs jätät meidät. Horna
Tää talo on, ja sinä hauska piru,
Jok' ikävyyttä täällä hiukan poistat.
Vaan hyvästi! Tuoss', ota dukaatti.
Lancelot, kuules: iltaisella näet
Lorenzon uuden herras vierahana.
Tuo kirje hälle anna; mutta salaa.
Hyvästi nyt! En sois, ett' isä huomais
Mun puhuvan sun kanssas.
LANCELOT. Jumalan haltuun! — kyyneleet pidättävät kieltäni. — Oi, sinä kaunein pakana! — sinä ihanin juutalaistyttö! Jos ei sua kristitty veijaa ja sieppaa, niin suuresti petyn. Vaan, Herran haltuun! Nuo tyhmät tilkat milt'eivät upota mun miehuullista mieltäni; hyvästi vaan!
JESSIKA.
Hyvästi, hyvä Lancelot. — (Lancelot lähtee.)
Voi, minkä jumalattoman teen synnin,
Isäni lapsi kun en kehtaa olla!
Mut vaikka tytär olen hänen vertaan,
En hänen mieltään ole. Oi Lorenzo!
Jos sanas pidät, päättyy tuskani:
Käyn vaimokses ja heitän uskoni.
(Lähtee.)
Neljäs kohtaus.
Katu.
(Gratiano, Lorenzo, Salarino ja Solanio tulevat.)
LORENZO.
No niin, pois hiivimme me iltaiselta,
Pukuja muutamme mun luonani
Ja tunnin päästä palajamme.
GRATIANO.
Ei ole valmistukset hyvät meillä.
SALARINO.
Ei soihdunkantajia toimitettu.
SOLANIO.
Jos sit' ei hyväks saada, turhaa kaikki,
Ja paras, luulen, heittää koko tuuma.
LORENZO.
Nyt kello vast' on neljä; valmistuksiin
Kaks tiimaa meill' on.
(Lancelot tulee, kirje kädessä.)
Lancelot, mit' uutta?
LANCELOT. Jos suvaitsette murtaa auki tuon, niin pitäisi siinä olla niinkuin viittaus.
LORENZO.
Sen käden tunnen; kaunis käsi on se;
Ja paperia tuota valkeamp' on
Sen kirjoittajan käsi.
GRATIANO.
Lemmenkirje!