LANCELOT. Teidän luvallanne, herra.
LORENZO. Minne matka?
LANCELOT. Käskemään vanhaa isäntääni, juutalaista, Illalliselle uuden isäntäni, kristityn, tykö.
LORENZO.
Tuoss' ota. — Sano sulo Jessikalle,
Ett' oiti tulen, — vaan se sano salaa.
(Lancelot lähtee.)
No, hyvät herrat,
Nyt illan naamiaisiin valmistaitkaa.
Min' olen soihdunkantajan jo saanut.
SALARINO.
Todellakin, sit' etsimään käyn oiti.
SOLANIO.
Ja minä myös.
LORENZO.
Gratianon luona meidät
Molemmat kohtaatte noin tiiman päästä.
SALARINO.
No hyvä, tehdään niin.
(Salarino ja Solanio lähtevät.)
GRATIANO.
Oliko kirje sulo Jessikalta?
LORENZO.
Kaikk' uskon sulle. Hän on määrännyt,
Kuink' isän talosta ma hänet ryöstän;
Jo hankittun' on kullat, kalliit kivet,
Ja palvelijan puku häll' on valmis.
Jos taivaasen tuo Juutas koskaan pääsee,
Se kauniin tyttären on ansiota.
Ja kova onni koskaan tämän jalkaa
Ei tohdi loukata, pait sillä syyllä,
Ett' on hän uskottoman miehen verta.
No, seuraa mua; silmää tiellä tuota.
Sulo Jessika mun soihtuani kantaa.
(Lähtevät.)
Viides kohtaus.
Shylockin talon edustalla.
(Shylook ja Lancelot tulevat.)
SHYLOCK.
No, omin silmin nähdä saat, mik' ero
Bassanion välill' on ja Shylock ukon. —
Hoi, Jessika! — Nyt et saa herkutella
Kuin minun luonani, — hoi, Jessika! —
Kuorsailla, maata, vaattehia hiertää —
Hoi, kuule, Jessika!
LANCELOT.
Hoi, Jessika!
SHYLOCK.
Ken sinun käski huutamaan? En minä.
LANCELOT. Teidän armonne on aina sanonut, etten osaa mitään tehdä käskemättä.
(Jessika tulee.)
JESSIKA.
Te huusittenko? Mitä tahdotte?
SHYLOCK.
Pois illaks olen käsketty; he, tuossa
On avaimet. — Vaan miksi lähden? Käsky
Ei ole ystävän: mua liehakoidaan.
Mut lähden vihasta ja varoj' ahmin
Tuon hauskan kristityn! — Mun lapseni,
Taloa katso! — Väkinäist' on lähtö.
On pahaa hankkeissa mun rauhalleni:
Uneksin yöllä rahakukkaroista.
LANCELOT. Menkää, herra, minä pyydän; nuori herrani odottaa teidän tulevaisuuttanne.
SHYLOCK. Samoin minä hänen.