"Toisilla ihmisillä se alkaa aivan yhtäkkiä, ja jonkun tavallisuudesta poikkeavan tapauksen vaikutuksesta he kerran näkevät hämmästyttävän näyn. Sellaisessa tapauksessa näkijä hyvin usein, kun ei kokemus uudistu, alkaa aikaa myöden luulla, että hän siinä tilassa on ollut hallusinatsionin vallassa. Toisilla se herää siten, että he satunnaisesti alkavat nähdä ihmisen auran kirkkaita värejä ja värähtelyjä. Muutamat huomaavat yhä useammin alkavansa nähdä ja kuulla jotakin, jolle heidän ympärillään olevat ovat sokeita ja kuuroja. Toiset taas näkevät silmäinsä edessä ihmiskasvoja, näköaloja tai värikkäitä pilviä pimeässä, ennenkuin he laskeutuvat levolle. Ja ehkä kaikkein tavallisin kokemus on, että ihmiset alkavat muistella yhä selvemmin ja selvemmin mitä he ovat nähneet ja kuulleet toisella tasolla unensa aikana."

Tämän tapaisena alkaa oppilaalle astralisen tajuntatilan havahtuminen, jonka tietoisuuden hän on välittänyt päivätajuntaansa yllämainituiden aivoissa löytyvien elinten avulla, ja kuta huolellisemmin ihminen on tehnyt työtä oppilaan asteella ruumiinsa uudeksi luomiseen nähden, sitä selvemmiksi kehittyvät vähitellen hänen astraliset havaintonsa. Korkeammalle kehittyneenä tämä näkö esiintyy täydellisenä käyttökuntoisena työaseena, joka avaa näkijälle aivan uuden ja ihmeellisen maailman. Siellä ihminenkin esiintyy aivan toisenlaisessa valossa kuin ennen. Edellämainittu kaukonäkijä kuvaa tätä seuraavaan tapaan:

"Hämmästyen katselee hän elementalisen elonaineen alati liikkuvan meren proteusmaisia muotoja, jotka aina pyörivät hänen ympärillään, usein uhkaavina, mutta aina väistyen tahdon ponnistuksen tieltä. Hän ihmettelee niiden olentojen suunnatonta paljoutta, jotka tästä valtamerestä nousevat hetkeksi elämään eristettyinä olioina, ihmisen joko hyvien tai pahojen ajatusten ja toivomusten vaikutuksesta. Hän katselee luonnonhenkien monilukuisia heimoja niiden liikkuessa työssään tai leikeissään. Toisinaan kykenee hän kerta kerralta suuremmalla ilolla tarkastamaan kristillisen sanaston enkelilaumoja…

"Mutta ehkä näitä kaikkia vielä mielenkiintoisemmat ovat hänelle astralimaailman ihmisasukkaat, joiden hän huomaa jakautuvan kahteen suureen luokkaan — niihin, joita sanomme eläviksi, ja niihin, joista useimmat ovat paljon enemmän eläviä, mutta joita niin typerästi ja väärin nimitämme kuolleiksi…

"Hän kykenee näkemään ihmisen auran astraliruumiiseen asti, ja vaikka ihmisen korkeampi puoli vielä pysyy näkymättömänä hänen katseelleen, niin hänen on kuitenkin mahdollista havaintoja huolellisesti tekemällä oppia hyvin paljon ymmärtämään korkeampaa osaa sen avulla, minkä hän nyt näkee. Kyetessään tutkimaan eetteristä kaksoispuolta, hän osaa määrätä kaikkien hermoston vikojen ja tautien paikan ja laadun, ja astraliruumiin ulkomuodosta hän taas heti osaa nähdä edessään olevan ihmisen tunteet, intohimot, halut ja harrastukset ja paljon hänen ajatuksiaankin.

"Katsoessaan ihmistä, hän näkee sen ympärillä astralisen auran loistavan utumuodon, jossa kaikenlaiset kirkkaat värit hehkuvat ja jonka värit ja loisto yhtämittaa muuttuvat ihmisen ajatusten ja tunteiden mukaan. Hän näkee, kuinka tässä aurassa vuoroin ovat vallalla puhtaan rakkauden ihana ruusunväri, hartauden tunteen kirkas sini, itsekkyyden kolkot, samean ruskeat, suuttumuksen tulipunaiset, aistillisuuden kaameat tummanpunaiset ja pelon lyijynharmaat värit tai vihan ja pahuuden mustat pilvet ja sadat muut merkit, joita harjaantunut silmä niin helposti osaa lukea. Ja senvuoksi ei kukaan ihminen voi häneltä salata, mitä hän todellisuudessa tietää jostakin asiasta."

Tämäntapaisesti yleis-katsauksellisesti kuvaavat salatieteilijät ihmistä, nähtynä astralisella näöllä, ja tämä heidän antamansa kuva ei kovinkaan paljon poikkea siitä kuvasta, joka on tuotu jo esiin esim. Kilnerin havainnollisissa tutkimuksissa paitsi ₋siinä, että salatieteilijöiden esitys osottaa enemmän varmuutta auran värien selittämiseen nähden. Salatieteilijälle on onnistunut tunkeutua syvemmälle tutkimuksissaan, kun hän ei ainoastaan ole havainnut tieteilijöidenkin todentaman auran olemassaolon, vaan on myöskin kyennyt tekemään havaintoja siitä, miten nuo eri värit suhtautuvat ihmisen eri kehitysasteissa tai eri sielunilmauksissa. Siksi monta kerta on näitä huomioita tehty ja siksi useat kaukonäkijät ovat vakuuttaneet samaa, että jos ollenkaan pannaan huomiota heidän tutkimuksiinsa ja uskotaan, että he havainnoissaan ovat olleet rehellisiä, niin täytyy näitä saavutuksia pitää yhtä pätevinä kuin konsanaan muidenkin tieteilijöiden tutkimusten tuloksia.

Auraa salatieteilijöiden mukaan ei ole pidettävä vain valunnoksena eli heijastuksena, jonka aiheuttajana olisi ihmisen fyysillinen ruumis, vaan aura sisältää hienompiaineisen koneiston, joka on ihmiselle yhtä oleellinen ja tärkeä kuin hänen fyysillinen ruumiinsa, vaikka ainoastaan viimemainittu aineen enimmin kiteytyneenä osana on näkyväinen fyysillisille aisteille ja välttämätön työase ihmiselle ulkonaisella toiminnan tasolla. Aurassa sitä vastoin löytyvät ne aineosaset, jotka muodostavat ihmisen käyttövälineet eli ruumiit, sieluelämän ilmauksia ja tajunnan toimintaa varten. Koska salatieteelliset tutkijat näkevät näissä käyttövälineissä eri kehitysasteita sekä säännöllisen niille ominaisen elimistön, voivat he täydellä syyllä kutsua niitä ruumiiksi, astrali- eli tunneruumiiksi ja mentaali- eli ajatusruumiiksi. Näillä tutkimustensa johdosta syntyneillä nimityksillä he samalla ovat tuoneet ilmi sen väitteen, että ne ilmiöt, jotka ovat kulkeneet tunne-elämän ja aatteilun nimellä, eivät ollenkaan tapahtuisikaan ihmisen näkyväisessä ruumiissa vaan että niiden toiminnan ahjo löytyisi näissä näkymättömissä ruumiissa. Fyysillisen ruumiin tehtäväksi jäisi silloin vain se toimeenpaneva fyysillinen työ, joka aiheutuu mentaaliruumiin aatteilusta ja tunneruumiin värähtelyistä, mikä kiihotus eetteriruumiin välityksellä on saapunut ihmisen fyysilliseen hermostoon.

Alkuperäisellä sielullisesti alhaisella ihmisellä ovat nämä ruumiit hyvin vähän kehittyneet ja kerrassaan kykenemättömät ilmaisemaan mitään korkeampaa sielullista toimintaa, yhtävähänkuin kapalolapsen ruumis kykenee täyttämään aikuisen tehtäviä. Tällä asteella oleva astrali-ruumis, joka epämääräisenä utuna ympäröitsee ihmisen fyysillistä ruumista ja on väriltään synkkä, ei voi vähintäkään vastata hienompiin värähtelyihin, vaan yksinomaan semmoisiin, jotka ovat tekemisissä fyysillisen tajunnan karkeimpien ja alkeellisimpien viettien, kuten nälän, janon tai sukupuolihimon tyydyttämisen kanssa. Silloin ovat astraliruumiin värivivahdukset mitä alkeellisimmat ja verrattuaan eri henkilöiden astraliruumista toisiinsa voi tottunut katsoja nähdä ja määritellä kysymyksessä olevan henkilön sielullisen kehitysasteen. Sillä ihmisen yhä enemmän kehittyessä joutuu hänen astraliruumiinsa suuren muovauksen alaiseksi. Tuo entinen muodoton, utuinen ainekerros saa enemmän eloisuutta ja sen atomit joutuvat mitä kiihkeimpään värähtelyliikkeeseen. Tämä liikunto sekä se seikka, että entisten kolkkojen värien sijalle on ilmennyt uusia helakampia, antaa kehittyneemmälle astraliruumiille loistavan kirkkauden, joka täydellä syyllä vastaa nimitystään astralinen eli "tähtikirkas". Tämmöinen kirkas sielullisten ilmausten käyttöväline kehittyy yhtärinnan ajatusruumiin kanssa, mikä viimeksimainittu muodostaa astraliruumista ulompana olevan osan ihmisen aurasta, vaikkakin se sitäpaitse täydellisesti lävistää kaikki alemmat ruumiit. Ihmisen oppiessa itsenäisesti ajattelemaan eikä vain märehtimään toisten luomilla ajatuksilla, kasvattaa hän itselleen aina voimakkaampaa ja kehittyneempää ajatustensa ilmaisukoneistoa, joka soveltuu niin hyvin itsenäisempään älyntoimintaan kuin suurempaan vastaanottavaisuuteen, kun aatemaailman värähdykset pyrkivät laskeutumaan alas fyysilliselle, päivätajunnan tasolle.

Kun kaukonäkevän silmällä katsellaan korkealle kehittyneen ihmisen ruumista, niin astuvat ehdottomasti etualalle nämä luonnon silmälle näkymättömät ruumiit. Silmää häikäisevästi näkyy silloin ei ainoastaan niiden värien loisto ja sopusuhtainen järjestys, vaan myöskin näihin kuuluva organismi. Sillä samoinkuin fyysillisessä ruumiissa löytyy elimiä kutakin erikoista ruumiin toimintaa varten, samoin löytyy myöskin näissä näkymättömissä ruumiissa kutakin toimintaa varten tarpeelliset elimet, jotka kehittyvät sitä mukaa kuin ihmisen henkinen tarve vaatii niiden käyttöä. Voimakkaina pyörteinä eri paikoissa astraliruumiissa, kukin eri tehtävineen, ne avaavat ihmiselle yhä laajemman ja laajemman tajuntapiirin ja kehittyneen ihmisen ruumiissa ne loistavat kuin kirkkaimmasti hehkuvat tulikehät. Tämmöisen pyörteen säteily se on, joka pyhimyksen tai korkean tietäjän silmäkulmilla heijastuu ihmeellisenä sädekehyksenä.