Nämä yllämainitut ruumiit luetaan ihmisen alempiin eli kuolevaisiin ruumiisiin. Mutta vieläkin korkeammista ihmisruumiista puhuvat kaukonäkevät Tietäjät.
He kertovat semmoisistakin ruumiista, jotka eivät ole alistetut kuoleman lain alaisiksi. Alinta näistä ruumiista nimittävät he syyruumiiksi, joka ainelaadultaan on jo siksi hienoa ja puhdasta, että sen värähtelyissä voipi säilyä inhimillisen tiedon kaikki saavutukset, jotka on hankittu maaelämän aikana. Tähän ruumiiseen pukeutuu ihminen, kun hän lähestyy jumaluutta, ja siihen pukeutuneena alkaa hän myöskin jälleensyntymisen pyhiinvaelluksen aineen karkeampiin kerroksiin.
JÄRJEN SYNTY.
Jumala sanoi käärmeelle: Minä panen vihan sinun ja vaimon siemenen välille, vaimon siemen on rikki polkeva sinun pääsi ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän.
(I Moos. kirja).
Lapsena oli ihminen taipuisa uskomaan raamatun kertomuksiin kirjaimellisesti ja näkemään niissä historiallisia tapahtumia, joiden todenperäisyyttä ei millään ehdolla saanut epäillä, koska se oli, niinkuin sanottiin "Jumalan sanaa". Pidettiin suurena syntinä, jos ken uskalsi viitatakin siihen mahdollisuuteen, että noilla kertomuksilla voisi olla vertauskuvannollinen merkitys, ilman historiallista sanatarkkaa pohjaa.
Mutta aikuiseksi tultua ilmenivät epäilykset — mieli ryhtyi arvostelemaan, ja lohdullinen oli yllätys, kun huomasi kirkonkin piirissä esiintyneen miehiä, jotka olivat asettuneet taisteluun raamatun kirjaimellista tulkintaa vastaan.
Niinpä ensimäiset kristityt, niiden joukossa useat kirkkoisät, kuten Klemens Aleksandrialainen ja Origenes, ovat jättäneet jälkeensä kirjotuksia, joista käy selville, millä tavoin ensimäisten vuosisatojen kristityt ajattelivat pyhien kirjojen ymmärtämisestä. Etenkin Origenes on selvään lausunut, että on tehtävä tarkka ero raamattua tutkittaessa, missä milloinkin on tarkotettu historiallista, missä eetillistä, mystillistä tai salatieteellistä seikkaa, eli toisin sanoen: raamattu, niinkuin kaikki muutkin pyhät kirjat, sisältää kolmenlaatuisia asioita: historiallisia, siveysopillisia ja salatieteellisiä. Jää sitten kunkin lukijan varaan omaksua sieltä se tieto, mihin hänellä löytyy edellytyksiä. Usein on siinä hämärälle historialliselle taustalle kummallisin värein maalattu mitä suurimpia salatieteellisiä totuuksia, joilla on sitäpaitsi arvaamaton merkityksensä myöskin siveellisessä suhteessa, niinkuin tiedolla ainakin.
Yksi semmoinen valtava kuvaus on kertomus syntiinlankeemuksesta. Kirjaimellisesti tulkittuna ei sillä ole suurtakaan kantavuutta, — tuskinpa kelpaisi se edes luettavaksi arvokkaan legendan piiriin, vielä vähemmin sanallisesti uskottavaksi todellisena historiallisena tapahtumana -— mutta salatietieteilijälle on sen merkitys arvaamaton.
On ohi aika — viimeiset vuosikymmenet ennen tätä nykyistä vuosisataamme — jolloin kielteinen skeptillinen suunta oli siihen määrin valloilla, että ei myönnetty raamatun syntiinlankeemus-kertomukselle minkäänlaista sijaa ajattelevan ihmisen ajatus-piirissä, vaan hyljättiin kovin lapsellisena muka ymmärtämättömien yksityisomaisuudeksi. Loppunut varmaan on materialistisen ajan yö, koska uudelleen ryhdytään tutkimaan noita vanhoja hämäriä allegorisia kuvauksia ja aletaan antaa niille ennen aavistamatonta arvoa.