Nämä ylläolevat kokeilujen tulokset pitää Maeterlink todistuksena jälleensyntymisopista, joskaan ne eivät hänen mielestänsä ole vielä täysin riittävät.

Kun hän sitten harkitsee jälleensyntymisteorian siveellisiä edellytyksiä ja vertaa sitä muihin sen rinnalla esiintyviin maailmankatsomuksiin, lausuu hän:

"Ei ole koskaan löytynyt kauniimpaa, vanhurskaampaa, puhtaampaa, siveellisempää, enemmän siunausta tuottavaa, lohdullisempaa ja vieläpä jossakin määrin todennäköisempää uskonoppia kuin jälleensyntyminen. Se on nykyisin ainut oppi, joka puhuessaan järjestelmällisistä perättäisistä parannuksista ja puhdistuksista, ottaa huomioon kaikki inhimillisen elämän niinhyvin fyysilliset kuin myös älylliset erilaisuudet, siten tasottaen näennäiset yhteiskunnalliset vääryydet ja kohtalon epätasaisuudet."

Epäjohdonmukaisin ja epäfilosofisin on kirkollinen kanta ihmisestä. Sen väite, että Jumala kullekin syntyvälle ihmiselle loisi kuolemattoman sielun, joka olisi tulevaisuuteensa nähden ikuinen, ei voi saada jalansijaa vähänkään ajattelevammassa yksilössä. Sillä kuinka iankaikkista olentoa voitaisiin luoda? Luomistapahtuma jo semmoisenaan sisältää alkamisen käsitteen — ja kaikella, jolla on kerran ollut alku, täytyy myös olla loppu. Ainoastaan ikuinen, aina olemassa oleva, aluton ja loputon — niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin nähden — voi ilmentää iankaikkisuusolennon. Siksipä ovatkin ajattelevammat ihmiset kirkonkin helmassa kaikkina aikoina kannattaneet niinkutsuttua pre-eksistensi oppia, joka edellyttää ihmissielujen olemassaolon ennen heidän syntymistään maan päälle. Onpa vielä todettu, että itse jälleensyntymis-oppikin on alkuansa ollut kristillisten kirkkojen omaisuus, koska historialliselle tutkimukselle on onnistunut toteen näyttää, että tuo oppi julistettiin pannaan, poistettiin kirkon oppijärjestelmästä keisarillisella mahtisanalla kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa v. 553 keisari Justinianuksen hallitessa.

Ryhtymättä arvostelemaan seikkaperäisemmin kirkollista maailmankatsomusta myönnettäköön, että silläkin on ollut suuri tehtävänsä terottaissaan fyysillisen, personallisen elämän tärkeyttä, joskin se lyhytnäköisyydessään on määritellyt sen ihmisen ainoaksi elämäksi. Yksi seikka on kumminkin länsimaiselta kirkolliselta maailmankatsomukselta pois riistettävä, joka ei sille kuulu, nimittäin sen nimilipusta sana "kristillinen". Kristillinen maailmankatsomus on jälleensyntymisopin niinkuin monen muunkin opin suhteen aivan vastakkainen kirkollisen käsityksen kanssa, ja olisi todella alentavaa kristinuskon arvolle, jos se tehtäisiin samaksi dogmatisen kirkonopin kanssa. Alkuperäinen kristinoppi eli Kristuksen oppi on aatteellisessa ylevyydessä toisten suurten maailmanuskontojen hinduismin ja buddhalaisuuden tasalla, ja niinkuin jälleensyntymisoppi on jälkimäisille aivan oleellinen, niin se on myöskin perustana ja pohjana Kristuksen opetuksissa. Sen opin edellyttäminen tekee mahdolliseksi käsittää Kristuksen vuorisaarnan huippukohdan: "olkaa täydelliset niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." Sillä kuinka voisikaan matalalla oleva ihmislapsi yhdessä lyhyessä maaelämässä saavuttaa Jumalan täydellisyyden, vallankin jos Jumala olisi sattunut luomaan hänet epätäydelliseksi niinhyvin ruumiin, sielun, kuin ymmärryksenkin puolesta, jommoisia epäilemättä on suurin joukko ihmiskunnastamme. Eikä kenkään voine väittää, ettei Kristus olisi tarkottanut sitä, mitä hän sanoi, sillä siksi ylevä ja aatteellisesti korkea on se opetuksen tausta, jolle hän piirsi tuon mainitun lauseen. Se muodostaa äärimmäisen saavutuksen siinä suunnattoman korkeassa kehitysjaksossa, jonka tietä ja asteita hän kuvaili vuorisaarnan ihanissa autuudenlupauksissa. Niissä hän askel askeleelta kohottaa ihmisen tajunnan korkeammalle ja korkeammalle hyvyyden maailmaa "taivasten valtakuntaan", jonka hän sanoo kuuluvan niille, jotka "kerjäävät henkeä". Tämä hengen kerjäläisen tajunnantila on ensimmäinen aste sillä tiellä, joka avaa ihmiselle todellakin taivasten valtakunnan, missä isoova ravitaan, laupiaalle tapahtuu laupeus, sävyisä saa periä maan, ja rauhottunut ihmisolento kutsutaan vihdoin "jumalan pojaksi" [alkutekstin mukaan Matth. 5:9]. Silloin hänen puhdas sydämensä alkaa avautua näkemään Jumalaa sekä itsessään että kaikkialla luonnossa ja paikallansa on Kristuksen opetus: "autuaat ovat puhtaat sydämestä, sillä he saavat nähdä Jumalan". Tämä näkemäsi Jumala, Hän on sinun päämääräsi, ole siis täydellinen niinkuin on sinun taivaallinen Isäsi, jota katselet nyt sielusi avautuneella silmällä.

Tämä suuremmoinen opetus kadottaisi kaiken todennäköisyytensä ja luonnollisuutensa, jos ei sen opetuksen takana olisi ollut edellytyksenä jälleensyntymisoppi, joka takaa ihmiselle mahdollisuuden jatkuvaan kehitykseen. Vasta sen opin valossa on Mestarin opetus aivan luonnollinen. Ja ettei tämä olettamus ole mikään mielivaltainen yritys anastaa tukea jollekin subjektiviselle mielipiteelle, käy selville kun seuraa Kristuksen muissa tilaisuuksissa antamia opetuksia. Hän nimenomaan omaksuu silloin vallalla olevat käsitykset ihmisen pre-eksistensistä kertomuksessa sokeana syntyneestä (Joh. 9:2) ja sairaan parantamistapauksessa Bethesdan lammikolla, ja selvemmin hän ilmaisee kantansa puheissaan Johannes Kastajasta, josta hän sanoo: "hän on Elias, jonka tuleman piti" (Math. 10:7—15 ja 17:10—13, Marc 9:11—13).

Ellei pre-eksistensi ja jälleensyntymisoppi olisi ollut aivan yleinen senaikuisten juutalaisten keskuudessa, niin ei profetta Jeremias olisi myöskään Jahven suun sanoina käyttänyt seuraavaa lauselmaa, jossa viitataan Jeremiaan kutsumuksen pätevyyteen: "Ennenkuin minä sinut siitin sinun äitisi kohdussa, niin minä sinut tunsin, ja ennenkuin tulit ulos äitisi helmasta, niin minä sinut jo pyhitin sekä määräsin kansojen profetaksi" (Jer. 1:5).

Useita muitakin raamatun paikkoja voitaisiin tuoda tueksi sille väitteelle, että jälleensyntymisoppi muodosti niinhyvin juutalaisuudessa kuin myöskin ensimäisten kristillisten seurakuntain opetuksessa tärkeän sijan ja oli tavallaan sille aivan oleellinen. Siksipä useat kirkkoisät aikakautemme ensimäisellä ja toisella vuosisadalla opettivatkin sitä julkisesti, josta todisteena on muun muassa Origeneen lauselma kirjassaan "Contra Celsum": "voipi näet tapahtua, että israelilainen jälleensyntyy skythien sekaan ja egyptiläinen joutuu juutalaisten joukkoon."

Kun lännen eri kirkkokunnat uudelleen ottavat opinkappaleidensa joukkoon ne kalliit opetuksen helmet, muiden muassa jälleensyntymisopin, joita jumalallinen Kristus kerran opetti ihmisille ja jotka kirkko sittemmin hylkäsi, silloin, mutta vasta silloin, on kirkolla oikeus käyttää nimenänsä Kristin usko, ja silloin on se astunut ulos siitä alennuksen tilasta, jossa se on yli vuosituhannen nukkunut. Samalla kertaa on se astunut arvoasemaansa tasa-arvoiseksi niiden maailmanuskontojen rinnalla, joiden ääni ei koskaan ole sortunut saarnaamasta ihmisille jälleensyntymisopin lohdullista hyvääsanomaa.

Silloin on maailmalle koittava uusi päivä. Aletaan oikealla tavalla ymmärtää veljeyden aatetta ja selvenee käsitys, että koko luomakunta muodostaa Elämän suuren perheen, jonka jäsenet kukin oikeutetulla tavallaan esittävät eri-ikäisten lasten osaa.