Tuntemattomat tekijät aine ja voima, ne muodostavat materialistien dualistisen maailmankatsomuksen kaksi vastakkaisuutta; aine, voima ja eetteri materialistien tuntemattoman kolmiyhteisen Jumalan. Tämä Jumaluus olisi itsestään, Aineesta, siinä löytyvien sokeiden voimien vaikutuksella, sukelluttanut esiin aistivan, s.t.s. toimivan, tuntevan ja ajattelevan ihmisolennon.
Näin materialistinen maailmankatsomus identifioi eli teki samaksi ihmisen ja ihmisruumiin. Sen kannalta ihminen ei ole muuta kuin hieman korkeammalla asteella oleva eläin ja se henkinen etevämmyys, mikä ihmisessä esiintyi eläimen rinnalla, oli vain kehittyneempien aivosolujen ansio. "Niinkuin maksa erittää sappinestettä, niin erittävät aivot ajatuksia", väittivät senaikuiset materialistiset ajattelijat.
Niinkuin näkyy, pysytteli tämä aatesuunta alkuaan yksinomaan aistien rajojen sisällä. Se ei hyväksynyt ihmisen olemukseen muita tekijöitä kuin mitä voitiin havaita ihmisen viidellä aistilla. Siinä oli sen erehdys ja kompastuskivi. Sillä miksi ihmiskysymyksen ratkaisussa kiellettäisiin johdonmukaisuuden laki, joka hyväksytään toisten tieteellisten kysymysten käsittelyssä? Eikö ääniaaltojen asteikko sisällä värähdyksiä äärettömyyksiin saakka, joita ei ihmisen viisi aistia voi tajuta? Eikö ole todistettu, että ihminen viidellä aistimellaan kykenee vastaanottamaan vain pienen määrän auringon valoilmiöitä? Niin hyvin auringon spektrin punaisen kuin sen sinivihreänkin värin ulkopuolella löytyy värähtelyltä, joidenka vaikutuksista jo on päästy tekemään huomioita, vaikkakin itse värähtelyiden luonne, ulkopuolella ihmisen tavallista havaintokykyä, on vielä ihmiselle tuntematon. Olisi jo pitänyt olla tieteellisesti todistettu, materialistien omien huomioiden perusteella, että meidän havainnoita tehdessämme ei ole luotettava fyysillisiin aisteihimme, sillä ne, jos mitkään, ovat epäluotettavat johtopäätösten tekemisessä. Galilei väitteineen maan liikunnasta auringon ympäri oli heillä aina varottavana esimerkkinä siitä, kuinka paljon aisteihin voi luottaa.
Näin jätettiin ihmis-probleemin ratkaisu keskeneräiseksi ja kiellettiin todistelussa kaikki mahdollisuudet, jotka muualla olivat vieneet uusiin keksintöihin. Materialistinen koulukunta nousi paavin asemaan, esitti opinkappaleensa, joihin se vaati ihmisiä uskomaan tiedemiesten personallisen auktoriteetin perustalla, samoin kuin kirkkokin vaati uskoa dogmeihinsa. He pitivät pyhyyden loukkaamisena, jos joku uskalsi tehdä tutkimuksia ulkopuolella heidän asettamiansa rajoja ja epäillä heidän väitteittensä todenperäisyyttä. Tällä toimenpiteellä he allekirjottivat oman tuomionsa.
Ihmishengen sisäistä tiedonhalua ei voida kytkeä millään mahtikeinoilla. — Materialistien omasta leiristä nousi esitaistelijoita, jotka tahtoivat vapaan tutkimuksen tiellä avata uusia uria löytääkseen ikävöimänsä totuuden, ja heidän ensi työnänsä oli kaataa kumoon aikaisempien materialistien kolmiyhteinen aine-jumala, samoin kuin materialistit olivat aikoinaan tehneet kirkon kolmiyhteiselle personalliselle Jumalalle. Nämä totuuden etsijät olivat suuria sieluja, jotka mistä hinnasta tahansa tahtovat kokeellista tietä päästä ihmissalaisuuden parille. He alkoivat laajentaa tutkimusmenetelmiensä puitteita: eivät ensin rakennelleet teorioja, joita piti todistella ilmiöiden ja havaintojen perustalla, vaan ryhtyivät suurella innolla ja tarkkaavaisuudella tutkimaan itse ilmiöitä voidakseen niistä saada paikkansa pitäviä teorioja. Näin luonnon kanssa käsi kädessä työtä tehtäessä, ovat tämän suunnan saavutukset olleet suuremmoiset. — Sielutieteelliset ilmiöt ihmiselämässä ovat saaneet omat puitteensa — sittenkun tieteen on onnistunut vapauttaa ne fyysillisten solujen vankeudesta, johon materialistit aikoinaan olivat ne kahlehtineet.
Viime vuosien kuluessa on sielullisten ilmiöiden tutkiminen vihdoin viimeinkin päässyt niin pitkälle, että on täydelleen tunnustettu niiden ilmenemismahdollisuus ulkopuolella fyysillisen ruumiin solujen toimintaa.
Näkyy siis, että tieto on todellakin vaikeasti löydettävissä. Sen etsimiseen on ehdottomasti käytettävä kaikki ihmiselle tarjona olevat voimat. Ei ole syytä sysätä luotaan mitään asetta, kutsuttakoonpa sitä sitten joko havainnolliseksi tai salatieteelliseksi, mikä vain auttaa ihmistä löytämään tiedon jalokiven aineen raskaasta maaperästä. Vieläkin tärkeämpää olisi, että kaikki tieteilijät ja totuuden etsijät löytäessään totuuden sirpaleen ojentaisivat toinen toisellensa veljeyden käden, sillä suurta kykyä ja voimaa tarvitaan kun on kysymyksessä tuon jalokiven hiominen sen luonnollisiin kulmioihin, jotta sen kirkkaus näkyisi niin ihanana ja valoa taittavana kuin mahdollista.
Täten saataisiin ihminenkin pikemmin luonnolliseen kehykseensä ja alkaisi loistaa tutkijalle aivan uudessa valossa. Ne jotka jo näin ovat onnistuneet näkemään todellisen ihmisen, eivät enää vertaa sitä eläimeen, vaan näkevät hänessä "jumalan ainosyntyisen Pojan."
FYYSILLISILLÄ AISTEILLA HAVAITTU IHMINEN.
Oli aika, jolloin materialistinen maailma ei hyväksynyt ihmisessä löytyvän muita aineen muotoja kuin mitkä senaikuinen tiede tunsi kiinteän, juoksevan ja kaasumaisen aineen nimellä. Taivaankappalten valoilmiöiden todisteluun tarvittiin kyllä tuo hypoteettinen eetteri — mutta ei juolahtanut kenenkään mieleen ajatella, että sitä olisi missään suhteessa tarvittu ihmisruumiin rakenteessa. Mutta salatieteilijät väittävät, että ihmisruumis on käyttänyt rakennukseensa ei ainoastaan eetteriä vaan myöskin aineksia jotka kokoonpanokseltaan ovat eetteriäkin hienompia. He eivät voi yhtyä niiden materialistien väitteeseen, jotka kieltävät ihmisen näkymättömien ruumisten olemassaolon, sillä salatieteilijän sisäinen näkö on hänelle sen asian todentanut.