"Ja todella, jos de Rochas pisti neulalla sitä tuntopiiriä, joka ympäröitsi kokeiltavaa, niin kohta tuntui pistoa jossakin paikassa ruumiissa.
"Nämä ilmiöt näyttäytyvät joskus myöskin kokeiltavan ollessa valveilla.
"Olemme nähneet de Rochas'n tekevän Charitéssa seuraavan kokeen eräällä kokeiltavalla, jonka hän näki ensimmäistä kertaa. Kokeiltava ei ensinkään tiennyt minkälainen koe hänellä aiottiin tehdä.
"Marguerite J… oli valveilla; de Rochas teki kädellään muutamia magnetisia liikkeitä ja kosketuksia hänen oikeaan käteensä, jonka iho pian menetti tunnon kokonaan. Kosketuksia jatkettiin; sitten de Rochas äkkiä pisti ilmaa noin 12 cm päässä kokeiltavan kädestä, jolloin neiti J. kiljahti ja äkkiä peräytyi."
Nämä esimerkit olen valinnut lukemattomista kokeista sillä alalla, ja niistä käy jo selvästi ilmi, että tavalliset sensatsionit, jotka materialistinen tiede oli ehdottomasti sitonut orgaanisen solutoiminnan yhteyteen, voivat ilmetä ulkopuolella ihmisruumiin solurakenteen. Ei näytä myöskään olevan mitään epätieteellistä siinä otaksumassa, että niin hyvin tavallisen tunnon, kuin sielullisten tunne-ilmiöidenkin välittäjänä ihmisen fyysilliselle ruumiille ihminen käyttää eetterin hienoimpia tiivistymiä, jotka tieteellinen maailma tuntee, nimittäen niitä eri nimillä joko auraksi, inhimilliseksi atmosfääriksi, tai — niinkuin salatieteilijät — eetteri- ja astraliruumiiksi.
Näin pitkälle on havainnollisen tieteen onnistunut ratkaista ihmisruumiin todellakin salaperäistä mysteriota. Jos havainnollinen tutkimus vielä lisäksi olisi hyväksynyt julkisesti ne tutkimusmenetelmät, jotka spiritistinen suunta on avannut maailmalle, — vaikka tosin suurimmat nykyaikaisista tieteilijöistä yksilökohtaisesti ovat antaneetkin niille täyden tunnustuksensa, ollen itse personallisesti varmasti vakuutettuja mediumistisuusilmiöiden todenperäisyydestä (Crookes, Lombroso, Aksakoff, Lodge y.m.) — niin olisi havainnollisen tieteen pitkä taival asian lopulliseen ratkaisuun melkoisesti lyhentynyt. Salatieteellisellä tutkimuksella on vieläkin vähemmän mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi tieteen ottolapseksi, — kunnia, johon se ei suinkaan pyrikkään — kuin spiritistisellä koululla, mutta sen tehtävä läpi aikakausien onkin ollut vain pitää vireillä tiedon liekkiä, josta se jakaa kipinän sinne, toisen tänne. Tietoa on ihmisen sitten omilla ponnistuksillaan liehdottava suureksi tuleksi, jotta se voi olla jostakin merkityksestä koko ihmiskunnalle.
Näin on havainnollinen tiede vähitellen raivannut itselleen tien näkymättömän maailman rajamaille, ehkäpä jo astunut rajan ylikin. Mutta ilman opasta ei "rajan" tuolle puolen ole hyvä mennä, eikä ole tarviskaan, sillä Vartijat, jotka rajaa vartioivat, tarjoovat kyllä uskaliaalle tiedon etsijälle tarvittavan oppaan — kun etsijän mieli vain siksi nöyrtyy, että hän tarttuu ojennettuun käteen, vaikkakin opasta nimitettäisiin halveksitulla nimellä "sälätieteilijä". Nämä oppaat ovat jo vanhimpina aikoina puhuneet näkymättömien maailmoiden olemassaolosta, joissa ihmisten on liikuttava näkymättömien ruumiiden välityksellä, ja saman totuuden toistavat meidän päiviemme salatieteilijät.
Heille näet näkyy koko ilmennyt aine yhtenä ainoana suurena kokonaisuutena, alkuaineena, jota he kutsuvat akaashaksi, ja se moninaisuus, jonka luonto aistimuksien kautta tuo ihmiselle, on heidän mielestään vain tämän alkuaineen eri tiivistymiä. Ihmisen fyysillinen ruumiskin olisi siten yksi tämän aineen tiivistyneimmistä muodoista, saaden elinkykynsä eli vitalitetinsa tämän saman aineen hienoimmista virtauksista, kuten kasvi ravintonsa auringon valosäteistä. Nämä akaashan hienommat ainekset muodostavat ihmisruumiin ympärille laajentuneen ruumiin, hienon kehän muodossa, jonka kautta kaikki vaikutukset, niin suotuisat kuin vastenmielisetkin, virtaavat ihmisen fyysilliseen ruumiiseen.
Kun tämä hieno aine samalla läpäisee koko fyysillisen ruumiinkin, niin on helposti ymmärrettävissä, että se toiminta, mitä tavallisissa oloissa kutsutaan hermotoiminnaksi, onkin vain eetterin värähtelyä eetteriruumiissa, mikä värähtely hermoverkon avulla tuo vitalisen elonvoiman ihmisen fyysilliseen ruumiiseen. Eetteriruumiin eheydestä riippuu, mihin määrin fyysillinen ruumis on kykenevä toimimaan fyysillisellä tasolla; jos se joutuu epäkuntoon, ilmenee heti sairaalloisia muutoksia fyysillisen ruumiin hermotoiminnan alalla. Nuo omituiset ilmiöt hypnotisessa ja somnambulisessa tilassa johtuvatkin yksinkertaisesti siitä epänormaalisesta seikasta, että sairaalloisten henkilöiden eetteriruumis on eristetty pois johonkin määrin fyysillisen ruumiin yhteydestä. Tämä eristyminen näkyykin selvänäköiselle katseelle esim. silloin kuin ihminen nukutetaan joko magnetisesti tai joillakin narkoosilla aineilla, kuten tapahtuu leikkauksissa. Jos joko hypnotista tai tavallista narkotista unta pitkitetään kovin kauan tai jos uni saatetaan liian syväksi, niin saattaa tapahtua, että eetteriruumiin yhteys fyysillisen ruumiin kanssa tulee kokonaan katkaistuksi, jolloin seuraa se ilmiö, jota kutsutaan kuolemaksi, s.o. ihminen jää vaille fyysillistä ruumistaan.
Sama on suhde myös mediumisissa ilmiöissä. Mediumit ovat henkilöitä, joilla on tavallisesti synnynnäisenä se sairaaloinen ominaisuus, että heillä tavattoman herkästi, usein vastoin heidän tahtoansa, eetteriruumis erkanee fyysillisestä toveristaan. Tämän tietäessämme on helposti ymmärrettävissä ne ilmiöt, joista kerrotaan spiriritistisessä kirjallisuudessa. Sivumennen olkoon mainittu, että tuommoinen mediumistinen tila on todellakin sairaaloinen tila, johon ei kenenkään tule erityisesti pyrkiä koettamalla tavalla tai toisella edistää mediumistisia taipumuksia, sillä asiaan perehtymätön ja sen lakeja tuntematon voi joutua mitä suurimpien vaarojen alaiseksi, joista kuolema useinkin on vain pienin seuraus.