Jopa tunnen ja tajuan soinnusta, sävystä, äänen, kuink' on lempi lauhduttanna mielesi kovan, kopean!
(Kyllikki luo katseen maahan. Kaukomieli ojentaa kätensä sitä ehkäistäkseen.)
Karkeaako katsehesi pimentoon, pakenemalla alle siljän silmäluomen? Sielusi sini avaja, nosta silmälautasesi, katso suurta sulhoasi muotoansa muhkeata, lemmenhehkuin leimuavaa poskea punaveristä!
KYLLIKKI (neuvotonna, uskaltamatta nostaa katsettaan):
Tahtoisin tasaisen varren tasaiselle varrelleni, tahdon muodon muhkeamman muhkealle muodolleni.
KAUKOMIELI (sulkien Kyllikin syliinsä):
Suoristaos varsi sorja minun kanssa mittasille! Mitta siinä, mi sopivi, — — tuki varma varrellesi kaunihiksi kasvaaksesi, elpyäksesi ehoksi.
(Puristaa Kyllikkiä rajusti ja yrittää viedä mukanansa.)
KYLLIKKI (hätäisenä):
Päästä jo minua poies, laske lasta valloillensa kotihinsa kulkemahan luokse itkevän emonsa…