(Menee avaamaan akkunan, josta tulvii päivä sisälle.
Kuuluu lintujen laulua):
Jo on päivä korkealla, aamu kirkas koittanunna, herännynnä heinikkokin, kukka nurmen nukkumasta. (Itsekseen.) Kovinpa nukuinkin kauan unen uutimien alla, kun en kuullut ensimäistä kukerikuun kieuntata.
(Menee ovelle, aukasee sen seljälleen, jolloin aamn-anringon valo virtaa huoneeseen.)
Toivehikas onnen päivä, Ukon itsensä jakama, mittapuulla mittelemä ikuisuuden ilmennestä, rannattomasta merestä, ihmislapsien iloksi, auvoksi on angervoisten!
Ennen maille laskuansa tuo se pieneen pirttihimme riemun, jommoista ei ennen nämät nähneet seinähirret, kuulleet kuusihonka orret!
(Kuuntelee ovelta.)
Tällä kertaa vanha korva pettänyt ei kuulijaansa. (Iloisena.) Tuttu on kavion kopse, tuttu ensi kuulemalta polven poljenta orihin, varsan astusta vakava.
(Aisukille):
Toimi kuntohon tupamme, lavitsamme laadullensa vallas-vierahia varten!
AINIKKI (siistien vuodetta ja häärien lieden totona. Itsekseen):