Jo lie mennynnä piloille äiti vanha vanhuuttansa, — — höpertynnä heikkouttansa — —
(Menee ovesta ulos, juoksee kohta takaisin hämmästyneenä.)
Tosia unia nähnyt lienet ehkä valveillasi! Kotona jo, kynnyksellä, vartomasi, vuottamasi…!
(Kaukomieli ja Kyllikki astuvat onnellisen näköisinä tupaan.
Kyllikki muuttuu äkkiä nurpean näköiseksi.)
ÄITI (Kaukomielelle):
Viikon viivyit poikaseni, viikon mailla vierahilla…
58
KYLLIKKI (puoleksi itsekseen):
Ompa tässäkin tupanen nälkäraunion näköinen, hovi hornalle sopiva. — —
KAUKOMIELI (Kyllikille):