Ellös sä sure tuvista, huokaele huonehista! Tuvat toiset tehtänehe honkanummen hirsiköstä, parahasta parsikosla.
(Äidilleen):
Oi emoni, kantajani, äitini, ylentäjäni, mitä läksin, senpä sainkin, kuta pyysin, sen tapasin. Pane patjasi parahat, pehmoisimmat päänaluiset, maatani omalla maalla nuoren neiteni keralla.
ÄITI (kohottaen katseensa ylös):
Ole kiitetty jumala, ylistetty Luoja yksin, kun sa toit miniän mulle, toit hyvän tulen puhujan, oivan kankahan kutojan, aivan kenstin kehreäjän. (Kaukomielelle.) Itse kiitä onneasi! Hyvän sait, hyvän tapasit, hyvän Luojasi lupasi, hyvän antoi armollinen.
(Kyllikkiä hyväillen ja katsellen Kaukomieleen päin.)
Puhdas pulmunen lumella, puhtahampi puolisosi; valkea merellä vaahti, valkeampi vallassasi: sorea merellä sorsa, soreampi suojassasi; kirkas tähti taivahalla, kirkkahampi kihlattusi…
Laadi lattiat laveat, hanki ikkunat isommat, seisottele seinät uudet, tee koko tupa parempi: kynnykset oven etehen, ukset uudet kynnyksille, nuoren neidon saatuasi, kaunihin katottuasi…
(Esirippi laskee.)
2:nen kuvaelma.'