Pimentoian "kivikko mäki".
Näyttämön etualalla katsomoon päin avonainen, puoliympyrän muotoinen, maanalainen luola, jonka molemmilla sivuilla olevat kiviröykkiöt ja mäki kohoavat näyttämön taustaan päin. Luolan takaseinän ulkopuolella, oven kohdalla makaa Pimentoian koira, "Hurtta", vahtina.
Taustalla aution näköistä metsäseutua kulonpoltramine puunrunkeineen, yhtyen taampana pilviseen, öiseen, taivaanrantaan, josta välistä sukeltaa esiin kuun-käyrä.
Luolan seinät välkkyvät kiteistä, jotka antavat luolalle valaistuksen. Molemmin puolin sivustoilla kiertää tukeva kivipenkki. Taustalla keskellä ovi, varustettu vaskilangoilla, joista riippuu suuret vaskiset lukot. Penkeillä istuu kolme Tietäjää, yksi ovesta oikealle, Louhen vierellä, ja kaksi oven vasemmalla puolella, valkoisissa puvuissa, tiara päässä, tulta säihkyvät kiehkurat sekä rinnalla, että otsassa, korkeat silmikkoristillä varustetut riimusauvat kädessä.
Tietäjien edessä, selin katsomoon, istuu lattialla "kuulijoita", jalat ristiasennossa, avojaloin, paljain käsivarsin ja kirjava talja vyötäröillään.
Louhi, hopeahapsinen, hopealta välkkyvässä puvussa, istuen lähinnä luolan ovea, nojaa oikealla kädellään lukkotankoon.
LOUHI (puhuen kiihkeästi Tietäjille ja "kuulijoille"):
Moinen mahtava perintö, aarre kallis arvaamatoin, ihmismitoin mittaamatoin. kätketty on kalliohon, uhmattu maan uumenihin. Tietäjien silmän alle, valvontansa valppahimman, sitä kun ei ihmisille, hyödyn halvan palvojille uskalleta tarjoella.
Aivan aikojen alussa, aamu-puhteessa pyhässä, kehityksen kylvö-kuussa, jätti taatto taivahinen lahjanansa lapsillensa Sammon suuren, kirjokannen, tiedon lippahan tilavan, survomahan, sullomahan aine ankea ja piinen, järeäksi jähmettynyt, suurukseksi syötäväksi, mieltä myöten myötäväksi. taikka talle-tarpehiksi.
-Eipä ehtinyt inehmo saada auki silmiänsä yltä kyllin ymmärtämään lahjan suurta kantavuutta kehitykselle elämän.