Hänpä käytti sen omien tarkoitustensa avuksi, kytkemällä orjan töihin himon hihnapiiskan alla: halvan vasken hankintahan. kultasuonten keksintähän, muuttamahan maan metallit, hopean ja rautaruosteen miekoiksi ja miekanteriks', joilla lyödä kuoliaaksi elonitu jok'ikinen, mi ei mielin taipuvaisna himon orjaksi alennut.
Näin ei kestänyt koneisto, ratas hieno rikkumatta Vipusessa Sammon kannen, ihmiskunnan kämmenissä, rautasormien välissä…
Säpäleiksi särkyi Sampo, kappaleiksi kirjokansi, kunnes Seppo Ilmarinen, takojista taivon oivin kokosi sen sirpalehet joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta, toisen Sammon tarpehiksi.
Ta'onnasta Ilmarisen syntyi Sampo uutukainen uuden aian ihmisille.
Nyt.ei aarrettamme ennen tarjoella, tyrkytellä, Suomen suurelle suvulle, lapsille Kalevan kansan, kunnes on suku parannut, kansa uudeksi ehonnut, miehiseksi miehistynvnnä tiedot, taiat tuntemahan, oppimahan ongelmaiset syyt ja synnyt ilmiöiden.
Siihen saakka seison tässä tiedon pirtin vartiana, aarrettani antamatta mielelläni milloinkana arvottomihin käsihin.
Kevähäiset pitkät päivät, talvet päätö päivättömät, vuottelen väsähtymättä aamua vapahdushetken — — milloin saapuva on urho Suomen suuresta suvusta, Kalevalan kansan poika, — kosijaksi Pohjan neidon.
Hälle tääll' on talletettu aito aarre arkkusemme, huomenlahjaksi hyväksi myyni myötäjäisiksensä.
1:NEN TIETÄJÄ (puhuen "kuulijoille"):
Kevätkiima ja kuherrus, vietti, lemmen lapsipuoli, lempi, lapsi rakkauden, keinoina käsissä meillä, päitsiksi ja ohjaksiksi, talutella ihmiskuntaa tielle tiedon, rakkauden.