Eikä voimaa valtavampaa löydy ilman kannen alla, kuin on luomisvoiman tenho kiehtomahan ihmismieltä onnen, auvon, etsintähän.
Siksi häilyy maailmassa miehet, kypsynehet naiset, pyhät piiat, nuorukaiset, tavotellen toisiansa lailla heinän heilimöivän, tähkän tuulta täyteläisen, nurmen nuokkuvan tavalla, etsien elinikänsä vietin suuren viihdykettä lemmen tuulten leyhkinässä.
Mutta ei evästys lemmen sielun leiväksi levene, eikä nautinnoiden neste, kostukkeeksi korventavan katumuksen, kalvavaisen.
Nälkä ja jano se tuima poistuu vasta Pohjolassa, lähtehellä taian, tiedon, minne heistä pyrkii harvat: yksi yhdestä sadasta, tuhannesta tuskin toinen.
LOUHI:
Siksi taian ma tekasin, houkutuksen hurmaavaisen. kiehtomahan miesten mielet urotöihin uskaltamaan. Nostin heille noita, keinoin utupiian, harha neidon, linnunradan liepehelle, taivon keskikaartumalle, Neitsyt-tähtisikermähän.
Ken sen kerran sattumalta näkemähän on osunut, — kultakangasta kutovan kultaisella sukkulalla, — sille sieluhun samonnut tuska tulta polttavampi, hehku ahjon heltehinen, polttaen paja-poroksi, tulin tuhkaksi tuhoten, mielen vanhat mittasauvat, maljat, joilla nautinnoiden oli määrää mittaeltu.
Sen on tenhosta varissut mieli miehevimmän päästä: niinpä vanha Väinämöinen, kerran maita kierrellessä loihe katsehen katolle, maan, tään oivan, laatimansa, nähden siellä neitsyeni Vaa'an vierellä vakavan, Jalopeura vartiona; vaikka Aino vastakuollut vielä hällä mielessänsä, unhoitti hän empimättä maisen lemmen lauhan juoman; sanoihin hän lämpeneikse, rukouksihin rupeikse, saada sievonen omaksi.
Syvemmälle vielä syöksyi itse Seppo Ilmarinen, sillä neidon nähtyänsä sai hän intohon isohon takomahan kirjokantta neidon pään on päästimiksi.
Eipä taika taivonkaaren, tyttö tähtien takainen luotu miesten miehuksille lauhduttajaksi likaisen lemmen, kiihkon kiehtovaisen, vaan on syötiksi valettu miesten miehen nähtäville auttamahan, nostamahan miestä, miehien veroista, lemmen pauloista pahoista, syvänteistä kiiman, vietin, kukkulalle korkealle lemmen harhan tuollapuolen, mistä katse kannattaapi yli hornan laidunmaiden, viettelysten viljapellon.