3:MAS TIETÄJÄ (oikealla Louhea vieressä):
Vasta vanhalla ijällä, matkan päähän päätyneellä, käkesi sokea silmä leluseksi lemmen taian, lasten leikkikaluseksi.
Muistan kuinka häipyi huntu kiilto kultakutriloilta tuon on neidon noitumasi. Lempi harhaksi hajosi, muuttui mullankokkareksi, hiertyi hiekkasen jyväksi, maailmahan mahtuvaksi oppimattoman opiksi. Katso, kasvoi jo sijalla uusi taimi taivahinen tiedon voima vartenansa, nupussansa nuori nukka uskaltavan uhrauksen.
Kun sen näimme kukkahansa puhkeavan parhaillansa, yhtyi maa ja yhtyi taivas rauha sointuun rakkauden.
Tietäjät tuhatväkiset, manailijät maahisien, teidän, joilla tehtävänä opastella oppilaita, tiedon tielle pyrkijöitä, neuvoilla avittavilla, ompi kohta neuvottava karkulaista Kaukomieltä, joka vaimonsa valitun jättämällä jälkehensä tänne tiensä tarkkoaapi taika-neidon tahdontahan.
Lujat hälle ehdot laadin, vaadinnat tavanmukaiset, arvoituksien asussa, mulla kun ei oikeutta kynnysvartian virassa sisällystä selvitellä kysyjälle kellekänä, — sydämiä enhän tunne tiedon temppeliin tulijain.
KAIKKI TIETÄJÄT (vannomalla):
Huolimalla huostahamme Kaukomielen kasvatuksen vannomme myös vastuullemme turmiolliset tulokset.
(Näyttämön taustalla näkyy Kaukomieli, puettuna rautapaitaan, miekka vyöllä, jousi ja viini selässä, ja keihäs kädessä. Huomaa luolan oven ja alkaa pyrkiä kiviröykkiöiden yli vaivaloisesti sitä kohden.)