Enpä ennen oo otusta kuullut moista mainittavan! Minne eksynyt elukka, heimoltansa häijy, herja?
1:NEN TIETÄJÄ:
Hyyskänsä on hylkiöllä sielun rappio-rajaisen raihnaisilla rahkasoilla, — — einehenä lemmen laiho, laidunna himon hekuma.
KAUKOMIELI (hämmästyen);
Tuotapa en ennen tiennyt!
1:NEN TIETÄJÄ:
Sinne sen sinun luvalla Hiidet raivoten rakensi, — — Juuttahat sen juurruttivat, kuten rannat raitasensa, lammin silmät lumpehensa. — —
Sinun äsken siittyneenä sikiönä soudellessa luonnon kohdussa pyhässä, juoksivat sydänveresi, mahlat tunne maailmasi, kostuttamaan kosteaksi, pehmittämään pehmeäksi, sielusi sakeat mullat kevätkylvölle jumalan. Hänpä sinne siemeniksi heitteli hyvän ja huonon, viskoi oikean ja väärän, sallien sinun valita, kumman jäädä vaalijaksi.
Kun ei ennalta itua ilkeäksi ilmoitettu, etkä yksin ymmärtänyt kasvin laatua lähemmin, paha jäikin juurtumahan, kasvamahan, versomahan, hyvän siemenen sivulle, orahana oottavaisen.
Pahan ruohoa rajua, vihreätä veitikkata, söi sun sielusi sokea, sekä sammutti janonsa nestehellä heinän häijyn.