Siitä kasvoi sieluparka elukaksi ilkeäksi, Hiiden hirvi hirviöksi, sai se sarvet kulmillensa, vihan vimman viirustamat, neste ärtyi äiteläksi kiiman kiihkoksi verihin.
Luo'os silmäsi sisemmä oman sielusi saloille, sieltä löydät hiiden hirven, otuksen, tutun elukan, nelinjaloin juoksevaisen. Se on siellä suitsettava, hillittävä, hallittava, tuotava tuliaisiksi, kihlajaisiksi hyviksi mahtavalle morsiolle.
KAUKOMIELI (Louhelle):
Jos mä onnistun otuksen suitsemalla suitsiloihin tuomaan sulle tuomisiksi, onko palkaksi varattu minun onneni osalle Pimentolan piika pieni?
LOUHI:
Vasta annan vaapukkani, neidon, naisen, naitavaksi, kun sä suistat suuren ruunan Hiiden ruskean hevoisen, Hiiden varsan vaahtoleuan, Hiiden peltojen periltä.
KAUKOMIELI:
Etköhän emäntä oiva mua pilkkana pitäne…? Enkö tässä ensikerran kuulle korvin kerrottavan valjahikon vaatimasi?
2:NEN TIETÄJÄ:
Mitä lienet miehiäsi vento vierahia vielä, kun sukuasi et tunne, oman laumasi opasta?