Muistat mustan menneisyyden hetket herkästi hävinneet, jolloin laskit valloillensa järjen, aatosten hevosen, varsan vauhkon, huimapäisen, suitsematta suitsiloilla, päitsemättä päitsilöillä keskitetyn mietiskelyn; ilman kättä ohjaksissa tiedon, taidon, viisauden, jumaluuden julkihyvän, olemuksesi isännän.
Järki pääsi päitsemättä karkuteille karjamailta, laittomille laidunmaille, tiedon pellon pientarille, rikkaruohon riuhdontahan.
Siellä söi se ohdakkeita mali heinän heikaleita, mataroita malkioita, joista juopui ihmisjärki katkeraksi, kirpeäksi, pistäväksi, polttavaksi, tuskan tuiman tuottavaksi itsellensä, kuin myös muille.
KAUKCMIELI (miettiväisenä):
Sanoit sauhun tupruavan harjasta eto otuksen.
2:XEN TIETÄJÄ:
Niin — — —
KAUKOMIELI (katse tuijottaen etäisyyteen):
— Ma sen todeksi uskon ilman sun todistustasi.