Katsehesi kauko-kanto saapi mielesi matalan mielellänsä myöntämähän, tosissansa tunnustamaan, kuinka on hatara pohja ollut Kauon aatoksilla: poissa keino keskityksen, taju taidon antavainen veistämähän, vuolemahan, kuvioiksi kaartamahan, mestaroimaan miettehensä, asehella aivojensa kielen käytöllä hiotun.
Aattehensa ailahdellen suitsuellut on savuna härmän syksyisen sakean, tuprun tervas-tuuraksesta.
Mikäli on miettehillä piirteinä puhtaina, sikäli ne selvittävät laatua väin laidunmaiden orihisi ohjattoman, järkesi jalosukuisen.
(Osoitellen Kaukomieltä.)
Tuossa pistää kiukun piikki okaisesta ohdakkeesta! Kateuden haisee katku, malin maljasta imetty!
Katso, kuinka siipisulka aattehen on itsekkääksi tahrittu mataran mahlan tahmealla taikinalla!
KAUKOMIELI (hillityllä myöntyväisyydellä):
Sanelet toden tosia, vaikka vastenmielisiä mielen ylpeän aleta omaksensa ottamahan.
(Nöyrtyen.)
Tietäjä ylen ylevä, neuvo mulle neuvot varmat, keinot kestävät selitä, millä voida moinen vamma kohdallensa korjatuksi?