2:NEN TIETÄJÄ:
Tutki tuulen virtaukset, vinhat nuo vihuri-puuskat ajatusten aiheellisten, niistä etsien eroita, aitauksehen aseta, aikeheidesi aseeksi päättäväisyyden pätevä aura, ainut oivallinen, kykenevä kyntämähän rasit aate maailmasi laidunmaiksi laillisiksi.
Sillä muutat liedot luhdat, ohdaketta ottavaiset malin kasvusta, mataran, orahalle oivan ruohon, kantamahan laihon lauhan, rehun, ruuaksi paremman järjen juhdalle jalolle.
Sillä syöttäen elukan muutat varsan vaahtoleuan luonnoltansa lauhkeaksi, sisultansa säyseäksi, tottelevaksi todella kutsuasi kuulemahan, — — tahtoa tajuamahan jumalaisen Kaukomielen, — — vaikkapa sen vangitseisit, kahlehilla kahlehtisit kultaisihin koltuskoihin, hopeaisihin helyihin, taidolla talutellaksi kihlapantiksi paraaksi, tytön pään on päästimiksi.
KAUKOMIELI:
Onko silloin suoritettu, lunnaat, lahjat, vaatimukset rihmallensa riittävästi, morsiostani omasta?
LOUHI:
Enpä ennen immnyttäni sulle sulho myönnyttele, kuin sa Tuonelan joesta pyhän virran pyörtehestä ammut joutsenen jaloimman, yhdellä yrittämällä yhden nuolen nostamalla.
KAUKOMIELI:
Aina oudommat asiat silmihin siroitteletkin!