(Esirippu laskee.)
3:mas kuvaelma.
Seutu Kaukoniemellä.
Etualalla tuleentumaisillaan oleva ohrahalme, taampana aidattu mustilla palo-teleilla. Sen vasemmalla puolella Kaukomielen uusi, valkeiksi veistetyistä hirsistä salvettu pirtti, portaat katsomoon päin, ovi suljettuna.
Taustalla halmeaidan takana aho kulon polttamine puunrunkoineen, yhtyen etempänä.taustalla siintävän veden rantaan. Sivustoilla metsää.
Syksyinen, lämmin auringonlaskun valaistus.
Alkusoitossa, joka kuvaa Tuonelan joen tunnelmaa, kuuluu katkelmia Tuonelan joutsenen laulusta. — Soitto jatkuu hiljaisena Kaukomielen yksinpuhelun aikana.
Kaukomieli, päällään valkoinen viitta, avopäin, syviin ajatuksiin vaipuneena, astuu esiin metsästä, seisahtuu äkkiä, aivankuin unesta havahtuen, halmeaidan takapuolelle.
KAUKOMIELI (ojentaen sylinsa, aivan kuin seutua syleilläkseen):
Tännekö sä tiehyt pitkä, polku kaita, kiemurtava, toitkin poikasi takaisin seudun armahan ahoille, kodin uuden kynnykselle?