Palo tuossa polttamani, — — halme, aitaama käsien Kauon, nuoren, työnhaluisen, — — lihakset kun huusi työtä, pohkeheni ponnistusta; — — tuossahan on karjatarha, kota, läävä, heinäluhta, kaikki voimasta kotoisin jäntereiden Kaukomielen.
Antaisinko aatteiden
vielä päästä valloillensa,
juosta uksista tupahan,
pirttihin periltä pellon?
Mitä nähnen? Kärsimystä?
(Säälien.)
Tuskan uurtamatko arvet
ilmehillä jok' ikisen?
Ainikki, oi ainukainen
siskoiseni maailmassa, — —
miksi silmäsi vetiset,
kyyneleiden kostuttamat?
Menetitkö metsätielle riemuhypyssä rajussa rintaneulan, rinnan ristin, helmiketjun kaulaltasi, vaski-soljen vyötäröiltä?
(Pudistaa päätääu.)
Vaiko lie nimikko vuona, valkovillainen karitsa, syli-sylkky sirkkusesi, jäänyt metsien petojen, surman suuhun, syötäväksi?
(Pudistaa päätään.)
Kovan onko onnen puuska käynyt mielesi ylitse, pirstomalla pirstaleiksi, säpäleiksi särkenynnä tulisimmat tuntehesi, toivehesi toinnuttavat, uljahat pyhä-unelmat?
Eikö — —? Vielä en käsitä — —! Syvemmällä lähdevedet lienevät erällä tällä itkupuroilla sisaren.