Mikä houkutuksen houre?
Mairittelu maaemosen!
(Säpsähtäeu)
Minuako mielittelet, kiehtomalla keinottelet Tuonelan tuvan sisälle?
(Riemullisesti.)
Joudun, jääden ainiaaksi päiväksi pimeän pirtin, pantiksi ja lunnahaksi elämästä ainukaisen poikani, — — — jotta toisin tervehenä taikamailtasi takaisin hänet ilmoille inehmon, maineheksi maailmalle, kuinka voima rakkauden voitti kauhut kuolemankin.
LOUHI (haamuna):
Pohjolan olen emäntä, voimallinen valtiatar kynnyksellä kuolon portin. Ilman ei minun lupoa, ehdoin tahdoin tietämättä, astunut oo jalka mainen yhdenkänä ihmislapsen näille maille usvaisille.
Kenen keinoilla käkesit, noita-voiman nostamana, tänne saakka saapumahan?
(Huomaa äidin itkevän, hellemmin.)
Vaimo vanha, valkohapsi, Sunhan silmä kyyneleissä, jotka helminä helisten eteheni ennättäyvät.