Saanutko sutosen suuhun
karhun kauhean kitahan?
ÄITI:
Tiedän kyllä ruumihinsa kuolleheksi, kylmenneeksi, siis en raadon etsinnässä! Etsin häntä Itseänsä, kut' ei syö suku susien kaada karhun kämmeniset.
(Kiihtyen.)
Jos et tuota sä sanone, ilmehiksi ilmoittele, uskallan mä uhkaella: rikon ukset uuden riihen, taitan samposi saranat, annan aarteesi parahan, kademielin kaitsemasi, koko maailman käsihin.
LOUHI:
Kykene ei uhkausten voima, eikä lahjuksien, karkoittamaan paikoiltansa vartijata tiedon, taian. Vasta sitten tiedot julki täältä sulle työnnetähän, kun oot itse astununna yli kynnyksen kamalan, mielelläsi myöntämällä henkes' uhrina Manalle.
ÄITI:
Sitäkö vain vaadit multa?
Mielelläni henken' annan helmen kalleimman elämän, lunnahaksi luottavaksi, pantiksi parahhnmaksi poistuneesta pojastani.